Englantia ja kotikaipuuta

Eilen Suomi täytti 92 vuotta, mutta minä en sen kummemmin kuunnellut Finlandiaa melankolisena sängynpohjalla kuin yrittänyt etsiä linnanjuhlia livenä netistä. Eilen minä olin Englannissa!

Lähdettiin aamuvarhaisella bussilla liikkeelle. Olin nukkunut tosi huonosti ja siksi olin pahalla tuulella ja AF:n kiukuttelut ei kyllä yhtään piristäneet tunnelmaa, eikä  ikuinen "Siiri-marmot" kiusoittelu (marmot=murmeli, kun muka nukun niin paljon). Eikä todellakaan se että kun viimein päästiin Englannin puolelle ja näin ikkunasta lampaita ja kukkuloita niin Annefleur päätti ryhtyä oksentamaan ja melkein mun päälle. IHANAA.... Olin niin onnellinen kun pääsin ulos sitten viimein bussista ja kaikista ranskalaisista ihmisistä (ei millään pahalla heitä kohtaan mutta tuntu jotenki vapauttavalta olla maaperällä jossa puhuttiin englantia)

Oltiin sen nimisessä kaupungissa kuin Canterbury, pikkuinen, mutta oi söpö.

Ja mitä kauppoja! Olin tulla hulluksi. Olin tyystin nimittäin unohtanut että Englannissa ei ole euroja vaan punta valuuttana ja minullahan ei tietenkään ollut mukana ainuttakaan puntaa. AC sitten nosti mulle kakskymppiä halleluuja ja niine hyvineni lähdin sitten kiertelemään ja voi kun sydäntä raapi kun oli niin paljon kaikkia IHANIA TAVAROITA/VAATTEITA/KENKIÄ/KImALTELEVIA HIIRIÄ JA VIELÄ HAL-VAL-LA ja mulla oli vaan se kakskymppinen. Tällaiset kengät (ja pari muutakin juttua) kuitenkin tarttui mukaan, 3,99 puntaa jostain pelastakaa-sydäntautiset-englantilaiset kirpparilta:

  Haluan kyllä ehdottomasti lähteä käymään Englannissa vielä sellaisen pitemmän reissun, jotenkin hassulla tavalla oli heti sellainen hyvä olo siellä. Käy välillä niin raskaaksi tuo ranskankieli täällä kun en todella oo vieläkään sitä oppinut paremmin ja tuntuu hirveän vaikealta saada mitään järkevää suusta ulos.

Siispä oon iloinen että alle kahden viikon päästä (!!!) jo oon Suomessa joulukuusta koristelemassa, saan pienen tauon ja tuntuu ehkä sitten helpommalta taas palata tänne kun muistaa (ehkä) taas että miksi sitä ylipäätänsä alkujenaluksi päätti kotimaansa jättää.

Jos en eilen ollut patrioottinen, tänään olen, Suomi je t'aime.

Siiru

PS:

viikonloppu Reimsissä

Noniin.

Perjantaina Johannes puksutteli junalla Reimsiin (vaikkakin väärässä junassa) ja viikonlopun vietto saattoi alkaa! Keskusteltiin vessakammiossa ja sitten käytiin kurkkimassa vähän keskustan baaritarjontaa eli Gin Pamppia. Ilta sujui ongelmitta ja antoi tietä seuraavan päivän laiskottelulle. Katsottiin Life Aquatic with Steve Zissou ja se oli hyvähyvä. Päivä sujui kapellimestareillen sukkapuikoilla (100 Greatest Film Themes soi nytkin)  ja muutenkin vajottaen. Sängystä päästiin ylös vasta kuuden aikaan ja freessautumisen jälkeen käytiin tervehtämässä naapurin puolella muita perheenjäseniä ja otettiin ottelu flipperillä (SIIRI VOITTI, pah) ja juotiin Reimsin shamppanjaa, nam!

Päästiin karkuun kymmenen tienoilla ja päätettiin lähteä vähän kauemmas ulkoilemaan, matkalla tuli vastaan Peurakaveri juhlapuvussa!

Iltaan sisältyi mm. lompakon hukkuminen ja löytyminen, Uffien Pop the Glock ja Johanneksen katolle kipuaminen. Kotiin päästiin joskus puoli neljän paikkeilla, yritettiin katsoa Harry Potteria mutta nukahdettiin vartin sisään molemmat. Purkillinen Ben & Jerrysiä kuitenkin maitti.


Sunnuntai käynnistyi aikalailla samaan tapaan kuin  lauantaikin, tosin Johanneksen kummalliset hymistelyt toivat erikoisen lisäefektin aamuun... Siiri oli jo hereillä kun Johannes alkoi pitää outoja hymistelyhämistely ääniä (hmm, hmmm! Hoo) ja lopulta kyllästyi ja sanoi että lopeta ääntely. Johannes sitten ihan täysjärjissään paukautti "mää vaan kerroin sulle mun unesta!" vaikka ei siitä kyllä mitään selvää saanut:D
Katsottiin sitten taas vähän elokuvaa ja sen jälkeen laitettiin pystyyn pieni joulupaja!

Työskentelyä tahditti asiaankuuluva hilpeä musiikki.

Ja tietenkin vähän suklaata...

Kun askartelut oltiin askarreltu käytiin vielä kurkistamassa Reimsin katedraalia, oli nätti!

Kohtapuoliin pitää sitten lähteä asemaa kohti, onneksi junamatka on vain 45minuuttia:)
Oli kiva viikonloppu!

Terveisin Siiri ja Johannes

Liian laajasti kaikista asioista pienistä ja suurista

Tässä sitä nyt taas huomaa että aika vaan rientää rientämistään ja jättää kaiken jalkoihinsa. Laskekeslin vähän ja tuli huomattua että kohta sitä on jo 3 kuukautta takana. Ja mitä onkaan saanu aikaan? No vähän kaikkea ja ei mitään. Elämää.

Onneksi lievän koti-ikävän lievittämiseksi juuri ennen loman alkua parisiin tuli pieni oulu kylään. Harmi vaan että vieraitten loman ajan olin koulussa päivät, mutta illat olivat sitäkin hauskempia. Hassua että jotenkin kuusi oululaista päätyy saman katon alle niin kaukaa kotoa.

Mini oulu episodin jälkeen alkoi sitten omat lomat. Olin viikon pyreneillä ja pari päivää espanjan auringon alla hyvän ystävän noran ja sen host perheen kans. Juuri sitä mitä tarvinkin, eli lepoa, ihan sairaana ruokaa sekä joka iltaisia keskusteluita teen äärellä. Paikka oli siis maalla, kun perhe omistaa siellä semmosen talon. Tuli jotenki kotoisa olo kun yöllä kun istuttiin ulkona kuului vaan etäistä lehmän kellojen kilinää ja kalinaa. Tai siis no ei silleen että oulussa olis lehmiä, se on ennemminki kempeleen heiniä (niin anni, kempele), mutta silti. oonhan nyt ite lapin poika. Espanjassa sitten oltiin aivan sairaan hienossa hotellissa, ja tulihan sitä sitten illalla lähdettyä vähän paikallista yöelämääkin katsastamaan. Yöstä löytyi ruotsalainen, pari austraalialaista ja amerikkalainen. mukavaa porukkaa. Yritin sitten ruotsia vääntää mutta niin kait se on ihminen unohtaa äkkiä. Loma päättyi onnellisesti. Rakastan kun ei enää muista mikä viikonpäivä on meneillään.

Huh. Sitten loman jälkeiset viikot on nyt vähän mennyt sekaisin. Ei kait täällä mitään kummoisempaa ole tapahtunut. You know, normi suurkaupunki elämää haha. Päädyin taas mielenosoitukseen. Kävelin vaan metrosta ulos ja pum siinä oli poliisit jotka haluvisat katsastaa laukkuun ja nähdä henkkarit. Ethän vaan ole viemässä mitään vaarrallista mukanasi mielenosoitukseen? Öö... En? Mihin mielenosoitukseen? Aa se on suomalainen. Mene vain nuori mies. Vähän aikaa katseltua ja flaijereita lueskeltua sain selville että ihmiset osoittivat mieltä vankiloita vastaan. Jos nyt oikeen ymmärsin niin jotain että ranskassa vartijoilla on oikeus ampua tappaakseen kaikki jotka yrittää paeta vankilasta, ja se on julmaa. Juu kylhän se on, ajattelin ja kävelin pois.

Ja nyt vihdoin päästään viime viikkoon, konsertti viikkoon. Kings of Convenience konsertti sekä Mewin konsertti. KoC ke ja Mew to. KoC oli kyllä juuri sitä mitä odotinkin, tai no enemmän. Konsertti alkoi rauhallisesti ja sitten loppua kohti kiihtyi ja kiihtyi, ja parin biisin lopussa bändi innoistui vaan jammaileen. Yleisö oli ihan mukana jutussa, ja vaikka mukana olevasta possesta vaan nora ja minä tunnettiin kaikki mitä ne soitti, frankie ja andrea oli ihan yhtä innoissaan. Ja by the way, Andrea on kans Bergenistä kuten KoC, ja meinattiin tehä sille semmone paita jossa lukee im from bergen mutta ei sitte kirjotetettu. Harmi, harmi.

Torstaina sitten siiri saapui jälleen tänne ranskan sydämmeen, ja uusi enemmän tai vähemmän villi viikonloppu sai alkunsa. Mewin uskomattomasta keikasta ja viikonlopun kömmähdyksistä ja koha kohdista sitten seuraavan kerran. Nyt syömääääääääääään, vaikka onkin vähän sairas olo. Voisin ottaa vähän vapataa koulusta huomenna ja nukkua yskän ja mahdollisen kuumeen pois pois pois viikonloppua varten.

johannes

ps sain taas tänään todeta että muistini on kelvoton. Niin ja tuntuu siltä että ehkä tuossa ylhäällä olevassa tekstissä on jotain kieliopillisia tai muita virheitä. No, je m'en fou, comme disent les francais.

turistiviikonloppu

Viimein Kreetakaisamirjami lähetti mulle kuvat toissaviikonlopulta eli täältäpä pesee sitten oikein turisteilua olan takaa kuvien kera!


Eka päivä seikkailtiin Montmartrella, löydettiin soma pieni puutarha


Käytiin karusellissa ja naurettiin myöhemmin kun näytän joka kuvassa samalle ku mun heppa.



...karusellihan oli sama kuin mikä on Améliessa eli Sacré-Coeurilla!


Illalla matkalla hotellille eksyttiin vielä moulin rougelle. Tässä vaiheessa Johannes oli jo kadonnut kotiinpäin. Nähtiin kuitenkin vielä Bastillella kaakaon merkeissä ja mua kuumotti yksinäiset metromatkat.



Seuraavana aamuna suunnattiin kirpputorille. Johannes ei jaksanut herätä, mutta vein sille pienen salaisen tuliaisen jota ostan tässä kuvassa äiti on epäileväinen taustalla mitä me oikein ostammekaan...

Lauantaina käytiin myös Louvressa ja ilta vietettiin löhöillen hotellilla...



Sunnuntaiaamuna suunnattiin kohti Père Lachaisen hautuumaata. Käytiin Chopinin, Edith Piafin, Jim Morrisonin, Molièren ja Oscar Wilden haudoilla. Oscarille annettiin pusut. Kaikista erikoisin oli kuitenkin mystisen Hahnemanin hauta joka oli täynnä pikkutipusia...





Seuraavaksi suunnattiin sitten metrolla Opéralle. Kuvassa odotellaan Johannes "aina myöhässä" Anttilaa. Mirkku oli löytävinään seinästä pippelin...


Metrolla suunnattiin Pont Neufille laivailemaan! Oli hurmaavaa.





Bateau mouchen jälkeen piipahdettiin myös Notre Damessa. Siellä oli sunnuntaimessu käynnissä ja harras tunnelma, aika ihanaa. Piti piipahtaa siellä ylätasanteella mutta jäi välistä.

Tuolta äiti, Kepa ja Mirkku lähti suoraan hotellia kohti ja me Johanneksen kanssa lähdettiin Villiersiin moikkaamaan Annaa ja Elinaa, sekä heidän vieraitaan Emiliaa ja Eskiä ja Mikiä. Unohtamatta Peppiä tietenkin... Katsottiin arvelluttavia televisio-ohjelmia ja juotiin superhalpaa skumppaa.




Maanantai oli sitten mulle vimppa päivä sille kertaa, käväistiin Pomppidoussa katsomassa surrealisminäyttely ja sieltä lähdettiin metsästämään Amélien kahvilaa jonka onnistuneesti löysinkin meille! Löydettiin kans yks kirppari jonne todellakin haluan mennä paremmalla ajalla penkomaan kun ei tuolloin kerennyt.

Siiru (vähän Johanneksenkin puolesta:))

syksyinen disneyland

Aamulla lähdettiin Anne-Fleurin kanssa matkaan kello 8:27 junalla kohti marne la val chesiä.



Eka asia mitä perille päästyämme nähtiin oli prinsessa Ruususen valtava vaaleanpunainen linna!



Siellä oli tosi paljon kojuja joissa myytiin makeisia ja kaikkea ihanaa disneykrääsää, myös sokeroituja omenia höystettynä ampiaisilla.



Eksyttiin jossain vaiheessa pienelle risteilylle.



Laivasta näki lähietäisyydeltä nuo vuoret jotka muistan pienenä disneyland mainoksista joita oli vanhojen VHS-videoiden alussa. Käytiin kans siinä juna-ajelussa!



Oli tosi hyvä sää ja kaiken ihmismassan keskellä siellä oli tosi nättiä kuitenkin.



Anne-Fleur ja Kapteeni Koukun laiva (+mun aurinkolasit)




Lähdön koittaessa illalla syötiin vielä puokkiin barbe à papa (=hattara) ja bongattiin taivaalla ainakin 5 suihkaria kerralla!

Oli kaikinpuolin kiva päivä, vaikka ahdistikin se ihmisten paljous. Tavallaan kuitenkin oli ihan hauskaa katsella ihmisiä ja bongata huumorintajuisia perheitä jotka oli kaikki pukeutunu naamiaisasuihin, sekä vanhemmat että lapset. Päivä oli kuitenkin niin uuvuttava että illalla kun pääsin kotiin olin heti sairaana,kuumeessa päänsäryssä ja niskakivuissa. Au! Onneksi nyt alkaa jo pikkuisen hellittää, ainakin kuume meni pois.

Siiru

kuolleen ankan päivä

Tää kaupunki muistuttaa mua koko ajan enemmän ja enemmän Oulusta.
Yhtäläisyyksiä on muunmuassa se, että täällä on tietöitä koko ajan, keskusta on tällä hetkellä ihan tukossa kun täällä on massiivinen tramkiskojen korjausurakka.
Pääkävelykatu muistuttaa rotuaaria, siinä on sellanen pallonmuotonen suihkulähde.
Jopa mäkkäri on samanlaisessa kulmatalossa!
Ehkä mulla on vähän koti-ikävä. Näin unta viimeyönä että olin Oulussa, ensin olin siinä unessa Pariisissa ja käännyin jollekkin pikkukujalle ja sitten edessä siinsikin jouluinen rotuaari! Ja menin stokkalle jouluostoksille! Ja sitten olin Pihlajakadulla ja ostin salkkareitten Jennin kanssa asunnon, lainasin sille 527000 euroa.

Perjantaina käytiin lasten kanssa puistossa, siellä oli lyhtypylväissä kiinni kaijuttimet joista kuului klassista musiikkia, se oli jotenki suloista.
Täällä on nyt viikon Stanin bestis Gregoire hoidossa kun sen vanhemmat lähti Amerikkaan ja se ja Stan on ihan kauhukaksikko. Ne keksi sellaisen leikin, että ne nakkelee sorsia kepeillä (ei varmaan ois kannattanu kertoa sitä tarinaa niille jossa se Poika-elokuvan poika heittää ankkaa leivällä ja se kuolee se ankka). No kuitenkin, sinne puistoon tuli jonkun ajan päästä poliiseja pyörällä. Juksasin lapsia, että poliisit tuli sinne siks että ne heitteli niitä ankkoja ja ne oli ihan paineissaan.
Illalla Theresa tuli meille, se on yks Itävaltalaistyttö joka on kans Reimsissä au pairina ja se on ihan huippu! Juotiin viiniä ja juteltiin kaikesta, oli tosi rentouttavaa.

Kunhan saan kuvia viime viikonlopulta, kirjottelen sitten taas Pariisikokemuksia. Oli aika hupsua!

Siiru

Ps. Täällä on aivan ihanin syksy! Suomessa syksy on aina niin lyhyt, mutta täällä oikeestaan vasta nyt alko kunnolla ruskastumaan. Oi.

asiatonta asiaa

Huh huomasin että siitähän on jo aikaa ku viimeksi poustailin. sen huomaa siitä että siiri on taas tulossa (visiiteillähän on aina se perus kahen viikon väliaika haha). eli silleen mitään järisyttävää ei oo tapahtunu mutta pieniä asioita.
Viime viikonloppuna käytiin perheen kanssa kattomassa näyttely jossa oli Tiffanyn art nouveau lasimeinkijä. ihan siistejä, mutta ei oikeen mun makuun. sitten otin oikean asenteen ja kuvittelin itseni 1800-luvulle hienoihin aristokraatti vaatteisiin niin oli mielenkiintoista. tai siis oli se muutenki. tuli claudia mieleen, se ois tykänny. Näyttelyn jälkeen syömään ravintolaan. Mmmm...

Lauantaina näin sitten taas pitkästä aikaa muita vaihtareita. Oli kivaa paitsi että muitten jotka asuu lähiöissä piti lähtee suht aikasin kotiin (yhentoista maissa) niin ei sitten ikinä päästy baarin. Teki mieli mennä raveilemaan mutta ei. Joskus toiste. Niin ja maksoin 15 euroa ceasar salaatista. murr.. mutta se oli ah niin hyvää.

Sunnuntai, viimeinen päivä kulttuuri viikonloppuani. Mentiin luokan kans Comedie Francaise:iin katsomaan Molieren L'averea. (The miser enkuksi, kitupiikki suomeksi? :DD) Teatteri on siis ranskan kansallis teatteri ja sijaitsee louvren vieressä. en kyllä sitten ymmärtänytkään dialogia niin paljon ku se oli niin nopeaa, mutta tarina tuli selväksi. oli kyllä hyvä ja hauskaa. kävelin sitten metrolta keskiyöllä takaisin kotiin tyytyväisenä, teatteri-intoisena.

Koti-ikävä on alkanu nipistellä pieni muotoisesti silloin tällöin. Aloin kuvitella miten hauskaa ois pysäyttää aika, päästä jotenki ouluun, sítten vaan ilmaantua johonkin ja moikkailla kaikkia. vaikka joku vknloppu tai jotain. ja sitte lähtee sunnuntaina takas pariisiin. eli jos joku huomaa että joku heittelee pikkukiviä ikkunaan niin tuu kattoon kuka se on!

niin ja pitäs käyä korjauttaan filimikamera niin vois alkaa ottaa kivoja kuvia. tai on nyt pitäny korjauttaa siitä asti ku tulin. plus kurkku on vähän kipeenä mutta ehkä selviän.

sitten viikon outo asia: Oon huomannu että meijän koulussa on semmone poika jolla on ortodoksi juutalais kiharat ja semmone hattu kans. siis eihän siinä mitään, mutta se kantaa joka päivä mukanaan semmoste metrin mittasta onnenbambua. joka päivä viimesen viikon ajan. metrin mittanen. en tajua en.



La Comedie Francaise

johannes

keskiviikko

Keskiviikkoaamut on varattu siihen että vietän vähän laatuaikaa kahdestaan Stanin kanssa.
Oikeastaan meidän pitäis tehdä englanninharjotuksia, mutta ei aina jaksa...
Tänään kyllä tehtiin vähäsen, mutta sitten meillä molemmilla alko tekemään ihan hirveesti mieli suklaata. Oli enää puoli tuntia siihen, että piti lähteä Anne-Fleuria noutamaan niin päätettiin sitten että siirretään meidän vähän pitempää aikaa vaativa suunnitelma iltaan: aiotaan nimittäin leipoa SUPER CHOCOLATE CHIP COOKIE CAKE. Tuun hulluks ku se kuulostaa niin ihanalle.
Sitten se näytti mulle sellaista peliä missä tapettiin söpöjä demonilintuja. Kerroin mun mielipiteen miten kauheaa musta on että se laittaa sellasen kuoleman ansan eläimille, jotka vaan välillä heittelee sitä sen tyyppiä sipuleilla.. Ce n'est pas grave!
Sitten olikin aika lähteä hakemaan Anne-Fleuria tanssista. Matkalla äiti soitti mulle ja juttelin sen kanssa pari minuuttia ja puhelun jälkeen Stan alko nauramaan ja sano että kuulostan viikingiltä.
"In one movie, they said JAAAA like you" korjasin että suomalaiset sanoo kylläkin joo eikä jaa.
Tiet erosi sitten Rue des Jacobinsin ja Rue Chanzyn risteyksessä. Stan kerto että Rue des Jacobins on "Horror street". Se kertoi jostain suuresta koirasta ja halusi demonstroida: se lähti kävelemään sitä tietä kunnes en nähnyt sitä enää ja minuutin kuluttua alko kuulua kauheaa koiran haukuntaa! Sitten Stan juoksi takas ja oli vaan silleen See??
Sitten se kipitti takaisin samaan suuntaan mummolaa kohti jonne itsekin porhalsin n. 20 minuuttia myöhemmin viemään pikkusiskoa seuraksi.

Nyt istuskelen sitten kämpillä Sydney sylissä (♥) ja kahdeksi pitää mennä vielä yliopistolle, mulla on tänään kaksi tuntia: phoenie-graphie prononciation 14-15.50 ja expression écrite 15.30-17.00. Ei huvittais yhtään mennä, mutta se johtuu vaan siitä että nukuttaa, on siellä tunneilla nykyään ihan kivaa ja opettajatkin mukavia, vaikka oon edelleen se ihmeellinen suomalainen jolta erikseen pitää kysellä joka tunnilla... Oon kans tutustunu niihin kiinalaisiin ryhmätovereihini ja ne on tosi kivoja. Vaikka tää mua ihmetyttää: ne ei tienny että Suomessa puhutaan suomea eikä englantia!

-siiru

ps. käytiin sunnuntaina kattomassa tämmönen

eilisen hilsettä

Tää viikko on ollu masentava.
On satanu satanu ja ollu harmaata. En tykkää aikasista herätyksistä ja kylmistä aamuista kun ei tee mieli mennä suihkuun. Bussiin juoksemista ja ruman kampuksen kattelua. Maanantai oli kaikista kauhuin päivä pitkään aikaan, kaikki meni seinään siellä tasotestissä. Kaikista eniten itteni ylläriksi oon kuitenkin nyt tasolla 3 viidestä. Tunnit alkoi keskiviikkona mutta en mennyt silloin, eilenkin olin vain toisella ja tänään ekaa kertaa kaikilla tunneilla.
Tuntuu että oon pikkusen silmätikkuna siellä, tai ainaki kaikki opet on aina erikseen kysyny multa jotain silleen yllättäen ja häkellyn aina kun ei ne muilta sillee. Ehkä se johtuu siitä että oon jotenki silmäänpistävin: ainoa blondi isosta ryhmästä josta suurin osa on aasialaisia.
En ollu varma tulinko opiskelemaan kiinaa vai ranskaa maanantaina kun sinne testiin saavuin.
Ne mun ryhmäläiset on kuitenki kivoja tyyppejä ja auttavaisia ja tuntuu etten oo mitenkään huonompitasoinen kun ne ranskassa, vaikka mulla onki vaikeuksia saada sanoja ulos suusta.

Viikolla on pitäny yrittää saaha hymyä huuleen pienemmistä jutuista: siitä miten Sydney yrittää sulkeutua jääkaappiin ja kun ennen Anne-Fleurin balettituntia aina seurailen ku yks isä yrittää laittaa sen lapselle nutturaa.

Nyt oon onnellinen että on viikonloppu. Anne-Catherine mainitsi tänään että niistä on tosi kivaa että oon niiden luona ja tuli hyvä mieli. Huomenna mennään käymään jokalauantaisella jättimarketilla missä en oo vielä ollu kertaakaan! Sieltä saa ihania piiraita.
Illemmalla mennään Stanin ja Anne-Fleurin kanssa kattomaan jotain leffaa ja sitten babysittaan.

Alle viikon päästä oon taas Pariisissa, tällä kertaa kuitenki äitin, kepan ja Mirkun seurassa Montmartrella hotellissa. On ollu ihan vähäsen äitiä ikävä tällä viikolla ku on ollu niin hirveetä.

Siiru

joyeux anniversairee vaan

Noniin täällä ollaan à Paris ensemble.
Perjantaina Siiri saapui kello 19 ja Johannes oli vastassa suklaamuffinssin kera.
Suunnattiin samantien Annalle ja Elinalle juhlistamaan Siirun synttäreitä Reimsiläisen shampanjan myötä.


Shamppanja oli oikein hyvää vaikka ilme kertoo ehkä muuta.


Kiitos Leahin meillä oli asiaankuuluvia asusteita: juhlanaamarit ja semmosia paperirullatorvia ja paukkupusseja joiden sisällä oli kimalteita! Harmi että kun ne paukahti niin Peppi ryhtyi syömään niitä kimalteita ja ei voinut paukutella enempää.


Anna ja Elina oli myös valmistaneet maailman parhaan kakun! Sisällä oli banaania persikkaa ja mansikkahilloa! NAM!

Herkkukakun valmistajat Elina ja Anna myös juhlatunnelmissa:)


Siinä kun oltiin istuskeltu ja oleskeltu muutama tunti suunnattiin sitten Oberkampfiin baariin.
Kaikki alkoi hyvin ja shamppanja viimeisteltiin metrossa. Oberkampfille päästyämme piti sitten vaan valita yksi baari kymmenistä ja siinä sitte kestiki. Lopulta päädyimmä ihan perusbaariin jossa soi Michael Jackson. Ihan hyvä syy valita baari.

Kävelimme sitten tiskille ja tilattiin. Tiskin vierellä istui kaksi keski-ikäistä miestä, joista toinen oli sinkku ja toinen pakoili vaimoaan. Puheltiin vähän ja sitten toinen miehistä tilasi meille drinkit. Mojovat mojitot. Siinä sitten juteltiin vähän lisää ja lopulta lähdettiin herrojen kanssa tupakkatauolle. Jotenkin jäätiin ulos kahdestaan kun molemmat lähti vessaan. Seura oli alkanut jo vähän ahdistaa, niin päätimmekin lähteä pakoon. Maksoikohan kukaan mojitoja....

Juoksu kesti parikymmentä askelta ja sitten käännyimme pikku tiellä, ja heti nenän eteen sattui baari. Baari on baari niin astuimme sisään. Sisällä: sininen valo, mustia miehiä. No ei kait siinä mitään. Eikun taas tilaamaan. Siellä sitten istuskeltiin kunnes hoksattiin katsoa kelloon. Se oli liikaa, ja kiirellä lähettiin juoksemaan kohti metroa. Se ehti mennä.

Onneksi metron ulkopuolella odotteli takseja jotka vaanivat metrosta myöhästyneitä baarilaisia kuten meitä. Ei muuta kun taksiin ja sitten kotiin. Ja nukkumaan. Jes.


siiri ynnä johannes

ei malta odottaa

Tänään kävin sitten ilmoittautumassa sinne ranskankurssille.
Reimsin yliopiston kampus on kyllä varmasti maailman rumin.
Sieltä löytyy outo avaruusaluksen ja Ouluhallin sekotukselta näyttävä nelosrakennus jonka vieressä on piha jonne on siroteltu sinne tänne isoja kiviä.
"We have to find the place with all the random rocks" niinku Leah sano kun ekaa kertaa sinne suunnistettiin pari viikkoa sitten ja yritettiin ettiä C.I.E.F:ää.
Bongasin myös kaksi hevosta keskellä kampusta, siellä ne yhdellä nurmikkoalueella tallusteli rakennusten välissä iloisesti vapaina.
Bussimatka sinne oli kans aika mielenkiintoinen, en tajua miks just kaks sekuntia aiemmin kuskilta ostettu lippu pitää vielä erikseen leimata sellasessa pömpelissä. Se oli sellanen haitarimallinen bussi joka oli tupaten täynnä enkä oikeen saanu mistään otetta että saisin pidettyä kiinni niin horjahtelin sitten typerännäköisesti ja päästelin outoja inahduksia joka kerta kun bussi lähti liikkeelle.
Takaisintulo matkalla löysin taas ihanan kaupan ja sorruin ostoksiin... En vaan voinu vastustaa valtavansuurta herkullisenväristä teekuppia joka oli alle viisi euroa. Ja mikä ihana pikkuinen lipasto vihreillä laatikoilla! Hups...
Huomenna lähden sitten kohti Pariisia synttäreitä viettämään!
Saa nähdä mihin aikaan sinne pääsen lähtemään kun mun pitääkin yhden pikkutyttösen sijaan hakea koulusta 2 klo 16.45, kerkeänköhän 17.15 junaan...saa nähdä.
Oispa jo huominen, seuraa yhteispäivityksiä!

Siiru

tupakoinnista

Pakko vaan kirjottaa tämmönen pieni kulttuuriero kun semmoisen nyt kerran huomasi. Elikkä täällä tupakointi ikä on 16 ei 18, eli monet nuoret polttaa. Täällä ei sitten poltella lightti tupakkaa eikä menthoolia, ainoa oikia on punanen. Tupakka maksaa enemmän, n. 5e per aski. Sitä sitte meneeki paljon enemmän. Outoa. Mutta nyt siis tämä varsinainen ero: täällä kaikki pummii. Koulukaverit, se sama pummi joka aina istuu samassa paikassa joka aamu, random ihmiset koulussa ja kadulla. Kaikki. Ja sitte asia joka varsinaisesti ärsyttää: Kukaan ei pysähdy ja NAUTI. Ite ainaki tykkään istahtaa tai ainaki pysähtyä ja sitten nauttia. Ja kaikki yhtä aikaa niin on kivaa. Mutta ei täällä. Kävellessä, juostessa, metrossa, ja niin edelleen, mutta ei pysähtyneenä. Arg. Täytyy oppia nauttimaan hetkestä eikä pelkästä nikotiinista. eiks jeh.

Johannes

Eka kuukausi

Ennen ku huomasinkaan niin tää eka kuukausi on nyt loppumaisillaan. Pakko todeta että tähän kuuakauteen on mahtunu monta uutta ystävää, uusia kokemuksia ja silleen. Uus perhe. Kun perhe tuli hakemaan niin en aluksi ees tunnistanu niitä vaikka olin kuvia nähny. Kaikki on vähintään päätä pienempiä, isä myös. Perheeseen siis kuulu pankki konsultti isä, joka tekee paljon töitä ja matkustelee, äiti, joka käy aina töissä puoli päivää vaapaaehtois työssä (miten tuo nyt sanotaankaan suomeksi), 14v poika, joka lähti vuodeksi ecuadoriin, sekä söpö pieni 11v tyttö.

"Veli" oli täällä ekat pari päivää ja sitten lähti aamu viideltä matkoihinsa. Jätti viestin jossa toivotti hyvää vuotta, ja mulla tuli semmonen aww hetki kun näin sen. "Sisko" ei puhu englantia niin yritän ranskaksi aina jotain puhua. Jännää ku ei oo omaa siskoa. Bondataan kattomalla täydellisiä naisia ranskaksi, suunnilleen yks jakso per ilta. Se menee piiloon aina kun on pussailua ja härskimpää, ja sitte mää sanon ku saa tulla pois. "Äiti ja "isä" on molemmat kans tosi kivoja ja rentoja ja yrittää aina auttaa miten vaan voi. Niillä ei esim ollu mitään ongelmaa päästää heti ensimmäisenä viikonloppuna mua ulos kavereitten kans kello kymmenen maissa. Sitten taksilla yöllä takas.

Koulusta nyt sen verran että siellä on kivaa mutta päivät on pitkiä. Yleensä alkaa klo 8.30 tai 9.30 ja kestää 16 tai 17. Ruokatunti on päivästä riippuen yks ja puol tuntia viiva kolme ja puoli tuntia. Että silleen. Siinä on sitte aikaa istua puistossa ja poltella tupakkaa. Mukavaa puuhaa.

Kavereita on löytyny koulusta ja sitte muita vaihtareita on aina kiva nähä. Kesti kolme päivää että löysi ekat pippalot. Sitte niitä on ollu joka vknloppu. Sekin kivaa. En nyt keksi tähän loppuun mitään hauskaa pientä tarinaa, kun pitää ajatella niin pitkältä ajanjaksolta, mutta kerron sitte kun muistan jonkun.

Johannes

Niin ja lisäsin meijän blogin tunnarin, niin jos ei halua kuunnella niin pitää laittaa pois päältä tuolta sivusta. mut se on kiva niin kuunnelkaa.

Niin ja kuva koulusta tuol ylläällä.

outo eilinen

Eilen minä eksyin.
Lähdin etsimään puistoa joen varrella jonka olin nähnyt auton ikkunasta, mutta löysinkin säälittävän pikkupusikon jonka keskellä oli ruohoa. Lähdin sitten kävelemään joenvartta eteenpäin josko olisin löytänyt jonkin toisen paikan missä lepuuttaa jalkojani ja lukea vähän ensi viikon ranskan tasotestiin (aloitan ranskankurssin yliopistolla että joskus oppisin tätä kieltäkin puhumaan nyt kun pienetkin asiointijutut tuntuu niin vaikeilta enkä saa sanoja suustani ulos vaikka pään sisällä kyllä turinoin mielestäni aivan täydellistä ranskaa) mutta minä eksyin.
Olin jossain kummallisella tehdastyyppisellä alueella jossa oli sadoittain parkkeerattuja autoja eikä ihmisiä missään. Lähdin sitten takaisin päin ja löysinkin sitten rautatieaseman puistoon jossa jonkin aikaa istuinkin ja puhuin Iitun kanssa puhelimessa.
Asioin juna-aseman kioskilla, ostin pari lehteä ja Pariisin metrokartan ja lähdin kotia kohti.
Matkalla mut kuitenkin pysäytettiin.
"Mademoiselle! Mademoiselle! Excusez-moi, mais avez-vous un peu de temps?"
Tyyppi oli pitkänhuiskea parrakas nuori mies jolla oli kainalossaan kansio jonka kannessa luki "vision du monde".
Menin taas tyypillisesti lukkoon ja sanoin vain englanniksi etten puhu hyvin ranskaa.
Poika osoittautui feissariksi ja rupesi sitten selittämään asiaansa englanniksi, kyseli mistä olen ja oli aivan innoissaan kun tajusi mun olevan sen ensimmäinen suomalainen asiakas!
"What is your name? Si-i-ri? Moi, Fred!"
Sitten se kysyi mun ikää ja kun kuuli että mulla on synttärit perjantaina se halusi vaihtaa poskisuukot.
Siinä sitten juteltiin ja se koetti selittää sen missiosta samalla ja lopuksi sitten päädyin lahjoittamaan 8euroa kuukaudessa.
"This is not about my work but I really liked to talk with you. What are you going to do next week? I'm not aloud to take any information from these papers but if I give you my number?
Täällä tapahtuu kaikkea silloin kun vähiten odottaa! Sain mun ensimmisen kaverin Reimsistä:)



Siiru

Matkasta, vaihtarileiristä ja vähän Björkistä

Eli eka kuukausi takana, tai ainaki melkeen. Huh tuota noin. Paljon uutta ja jännää. Juonitiivistelmä tähän mennessä: Kone nousi ilmaan Oulun lentokentältä 04.09 klo. 18.35 ja suuntasi kohti Helsinkiä. Olin Helsingissä yötä enon luona ja sitte aamulla herätys joskus kuuen maissa. Tapaaminen muitten vaihto-oppilaitten kaa lentokentällä klo. 7.30, ja kone ilmaan 9.30. Pariisissa vastassa Unkarilaisia ja sitte me vaaleat suomalaiset mentiin niitten kaa samalla bussilla semmoseen konfressi keskukseen/hotelliin jossa meillä kaikilla Ranskaan tulevilla vaihtareilla oli viikonlopun mittanen leiri.

Lopputulos: 300 vaihto-oppilasta, paljon kokista ja keksejä, ja monta tupakoivaa vaihtaria, vaikka kaikkien hakemuksessa kuulemma luki että "en polta".

Kummallinen "kulttuurishokki": Leirillä oli tietenki porukkaa ympäri maailmaa, ja löysin yhen islantilaisenki. Eka asia joka tulee mieleen islannista on Björk. Päätinpä vähän jututtaa tyttöä.

Minä: "Hei eli sää oot islannista?"
Islantilainen: "Joo, kyllä olen."
Minä: "Aa. Tykkään Björkistä. Ootko kuullu?"
Islantilainen: "Joo, tietenki. Oon nähny sen alastomana. Livenä."
Minä (ajattelee): "You're a weirdo stalker. :) "

Sitten joku tuli ja keskeytti keskustelun, mutta myöhemmin sain tietää että tyttö oli ollu samaan aikaan uimahallissa Björkin kans, ja kait myös suihkussa. Pieni maa, pieni maa.

Sunnuntaina sitten host-perhe tuli hakemaan ja päädyin tänne missä nytkin olen. Eli Pariisin keskustaan, talon ylimpään kerrokseen, uuteen omaan huoneeseen.

Johannes

tapis tapis rouge

Oon nyt ollu Ranskassa kaksi viikkoa ja tuntuu epätodelliselta.
Perhe on sata ja tuhat kertaa enemmän kuin odotin, mut on otettu tosi lämpimästi vastaan ja on kyllä jo aika kotiolo.
Perheeseen kuuluu äiti Anne-Catherine, 40v, isä Emeric 46v, Stanislas 10v, Anne-Fleur 7v ja Sydney 1v (kissa).

Koti on tosi kaunis mutta kodikas, vaikka samaan aikaan aivan valtava, 6 kerrosta jos nyt oon laskenut oikein (2 niistä kellaritiloja ja 1 ullakkokerros).

Perheen vanhemmat on aivan huippuja, täällä käy harva se päivä niiden ystäviä syömässä ja juomassa ja vaikka ne keskustelee ranskaksi ne aina välillä pitää mut ajantasalla keskustelunaiheesta. Enhän mää hirveästi mitään tajua niiden jutuista mutta toivottavasti vuoden lopussa asia muuttuu, varsinkin kun ensi kuussa mulla alkaa ranskankurssi yliopistolla ja toivon mukaan tutustun enemmän omanikäisiin ihmisiin siellä, välillä on niin puuduttavaa olla joko paljon nuorempien tai sitten vanhempien seurassa oli ne kuinka mukavia tahansa.
Lapset on suloisia, vanhempi tosi hauska ja sen kanssa on helppo tulla toimeen ja se puhuu hyvin englantia. Nuorempi on pikkuprinsessa ja saa välillä tosi dramaattisia itkukohtauksia, varsinkin kun aletaan soittaa pianoläksyjä...

Viime viikonloppuna kävin Pariisissa moikkaamassa Annaa ja Johannesta ja oli ihanaa nähdä niitä, mm. juotiin skumppaa Sacre coeurilla koko kaupungin laskeutuessa meidän silmien edessä pelkäksi valotuikkeeksi.
Ekan yön olin Johanneksen host-perheen luona ja seuraavat kaksi olin Annan ja Elinan ihanassa kattohuoneistossa Villiersissä, Eiffelin kurkistellessa ikkunasta. Oli ihanaa nähdä kans Peppiä ja Elinaakin ja Eskikin tuli sitten sunnuntaina sinne. Käytiin hyppelemässä Eiffelillä ja vahingossa myös satuttiin Riemukaaren juurelle. Syötiin patonkia ja juotiin viiniä. Lauantaina käytiin myös katsomassa teknoparaatia Bastillella ja siellä oli ihan hullua, mellakkapoliisi suihkutti meidän päälle pippurisumutetta!

Tämän päivän piristys oli kun kävin kaupassa ja läheisessä ostoskeskuksessa ostamassa vähän aamiastarvikkeita eli juustoa ja patonkia. Kuulin huutoa tapaan ÄÄÄÄÄ ja katsahdin ylös ja porukkaa roikkui erään talon kattohuoneiston ikkunasta taustalla soiden kovaan ääneen Pirates of the Caribbeanin tunnari. En voinu mitään, aloin vaan nauramaan itsekseni keskellä katua kun se oli jotenkin niin hölmöä. Täällä ihmiset on jotenkin ihanan pöljiä.



video suoraan toissaviikonlopulta!

siiru