tiistai 29. syyskuuta 2009

tapis tapis rouge

Oon nyt ollu Ranskassa kaksi viikkoa ja tuntuu epätodelliselta.
Perhe on sata ja tuhat kertaa enemmän kuin odotin, mut on otettu tosi lämpimästi vastaan ja on kyllä jo aika kotiolo.
Perheeseen kuuluu äiti Anne-Catherine, 40v, isä Emeric 46v, Stanislas 10v, Anne-Fleur 7v ja Sydney 1v (kissa).
Koti on tosi kaunis mutta kodikas, vaikka samaan aikaan aivan valtava, 6 kerrosta jos nyt oon laskenut oikein (2 niistä kellaritiloja ja 1 ullakkokerros).
Perheen vanhemmat on aivan huippuja, täällä käy harva se päivä niiden ystäviä syömässä ja juomassa ja vaikka ne keskustelee ranskaksi ne aina välillä pitää mut ajantasalla keskustelunaiheesta. Enhän mää hirveästi mitään tajua niiden jutuista mutta toivottavasti vuoden lopussa asia muuttuu, varsinkin kun ensi kuussa mulla alkaa ranskankurssi yliopistolla ja toivon mukaan tutustun enemmän omanikäisiin ihmisiin siellä, välillä on niin puuduttavaa olla joko paljon nuorempien tai sitten vanhempien seurassa oli ne kuinka mukavia tahansa.
Lapset on suloisia, vanhempi tosi hauska ja sen kanssa on helppo tulla toimeen ja se puhuu hyvin englantia. Nuorempi on pikkuprinsessa ja saa välillä tosi dramaattisia itkukohtauksia, varsinkin kun aletaan soittaa pianoläksyjä...

Viime viikonloppuna kävin Pariisissa moikkaamassa Annaa ja Johannesta ja oli ihanaa nähdä niitä, mm. juotiin skumppaa Sacre coeurilla koko kaupungin laskeutuessa meidän silmien edessä pelkäksi valotuikkeeksi.
Ekan yön olin Johanneksen host-perheen luona ja seuraavat kaksi olin Annan ja Elinan ihanassa kattohuoneistossa Villiersissä, Eiffelin kurkistellessa ikkunasta. Oli ihanaa nähdä kans Peppiä ja Elinaakin ja Eskikin tuli sitten sunnuntaina sinne. Käytiin hyppelemässä Eiffelillä ja vahingossa myös satuttiin Riemukaaren juurelle. Syötiin patonkia ja juotiin viiniä. Lauantaina käytiin myös katsomassa teknoparaatia Bastillella ja siellä oli ihan hullua, mellakkapoliisi suihkutti meidän päälle pippurisumutetta!

Tämän päivän piristys oli kun kävin kaupassa ja läheisessä ostoskeskuksessa ostamassa vähän aamiastarvikkeita eli juustoa ja patonkia. Kuulin huutoa tapaan ÄÄÄÄÄ ja katsahdin ylös ja porukkaa roikkui erään talon kattohuoneiston ikkunasta taustalla soiden kovaan ääneen Pirates of the Caribbeanin tunnari. En voinu mitään, aloin vaan nauramaan itsekseni keskellä katua kun se oli jotenkin niin hölmöä. Täällä ihmiset on jotenkin ihanan pöljiä.



video suoraan toissaviikonlopulta!

siiru

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti