outo eilinen

Eilen minä eksyin.
Lähdin etsimään puistoa joen varrella jonka olin nähnyt auton ikkunasta, mutta löysinkin säälittävän pikkupusikon jonka keskellä oli ruohoa. Lähdin sitten kävelemään joenvartta eteenpäin josko olisin löytänyt jonkin toisen paikan missä lepuuttaa jalkojani ja lukea vähän ensi viikon ranskan tasotestiin (aloitan ranskankurssin yliopistolla että joskus oppisin tätä kieltäkin puhumaan nyt kun pienetkin asiointijutut tuntuu niin vaikeilta enkä saa sanoja suustani ulos vaikka pään sisällä kyllä turinoin mielestäni aivan täydellistä ranskaa) mutta minä eksyin.
Olin jossain kummallisella tehdastyyppisellä alueella jossa oli sadoittain parkkeerattuja autoja eikä ihmisiä missään. Lähdin sitten takaisin päin ja löysinkin sitten rautatieaseman puistoon jossa jonkin aikaa istuinkin ja puhuin Iitun kanssa puhelimessa.
Asioin juna-aseman kioskilla, ostin pari lehteä ja Pariisin metrokartan ja lähdin kotia kohti.
Matkalla mut kuitenkin pysäytettiin.
"Mademoiselle! Mademoiselle! Excusez-moi, mais avez-vous un peu de temps?"
Tyyppi oli pitkänhuiskea parrakas nuori mies jolla oli kainalossaan kansio jonka kannessa luki "vision du monde".
Menin taas tyypillisesti lukkoon ja sanoin vain englanniksi etten puhu hyvin ranskaa.
Poika osoittautui feissariksi ja rupesi sitten selittämään asiaansa englanniksi, kyseli mistä olen ja oli aivan innoissaan kun tajusi mun olevan sen ensimmäinen suomalainen asiakas!
"What is your name? Si-i-ri? Moi, Fred!"
Sitten se kysyi mun ikää ja kun kuuli että mulla on synttärit perjantaina se halusi vaihtaa poskisuukot.
Siinä sitten juteltiin ja se koetti selittää sen missiosta samalla ja lopuksi sitten päädyin lahjoittamaan 8euroa kuukaudessa.
"This is not about my work but I really liked to talk with you. What are you going to do next week? I'm not aloud to take any information from these papers but if I give you my number?
Täällä tapahtuu kaikkea silloin kun vähiten odottaa! Sain mun ensimmisen kaverin Reimsistä:)



Siiru