kuolleen ankan päivä

Tää kaupunki muistuttaa mua koko ajan enemmän ja enemmän Oulusta.
Yhtäläisyyksiä on muunmuassa se, että täällä on tietöitä koko ajan, keskusta on tällä hetkellä ihan tukossa kun täällä on massiivinen tramkiskojen korjausurakka.
Pääkävelykatu muistuttaa rotuaaria, siinä on sellanen pallonmuotonen suihkulähde.
Jopa mäkkäri on samanlaisessa kulmatalossa!
Ehkä mulla on vähän koti-ikävä. Näin unta viimeyönä että olin Oulussa, ensin olin siinä unessa Pariisissa ja käännyin jollekkin pikkukujalle ja sitten edessä siinsikin jouluinen rotuaari! Ja menin stokkalle jouluostoksille! Ja sitten olin Pihlajakadulla ja ostin salkkareitten Jennin kanssa asunnon, lainasin sille 527000 euroa.

Perjantaina käytiin lasten kanssa puistossa, siellä oli lyhtypylväissä kiinni kaijuttimet joista kuului klassista musiikkia, se oli jotenki suloista.
Täällä on nyt viikon Stanin bestis Gregoire hoidossa kun sen vanhemmat lähti Amerikkaan ja se ja Stan on ihan kauhukaksikko. Ne keksi sellaisen leikin, että ne nakkelee sorsia kepeillä (ei varmaan ois kannattanu kertoa sitä tarinaa niille jossa se Poika-elokuvan poika heittää ankkaa leivällä ja se kuolee se ankka). No kuitenkin, sinne puistoon tuli jonkun ajan päästä poliiseja pyörällä. Juksasin lapsia, että poliisit tuli sinne siks että ne heitteli niitä ankkoja ja ne oli ihan paineissaan.
Illalla Theresa tuli meille, se on yks Itävaltalaistyttö joka on kans Reimsissä au pairina ja se on ihan huippu! Juotiin viiniä ja juteltiin kaikesta, oli tosi rentouttavaa.

Kunhan saan kuvia viime viikonlopulta, kirjottelen sitten taas Pariisikokemuksia. Oli aika hupsua!

Siiru

Ps. Täällä on aivan ihanin syksy! Suomessa syksy on aina niin lyhyt, mutta täällä oikeestaan vasta nyt alko kunnolla ruskastumaan. Oi.