Oon vaan tajunnu että aika hyppii ja loikkii ja sitte siihe oon sidottuna semmosella köyellä niin on pakko seurata perässä. Siis semmone tunne tässä syntyy ku on niin paljon tapahtunu tässä viime aikoina, on koko ajan ollu kiire päällä, ja sitte kaiken kukkuraksi sain tajuta kun joku alko selittämään että mullahan on vaan n. 3 kuukautta jäljellä täällä. Outoa.
Mutta siis. Täällä kävi taas pieni oulu kylässä, kun samaan aikaan sattui sekä anni sekä santeri meille asumaan n. viikoksi, ja sitten ihana teetä juova naapurini sonja joka oli sen siskolla yötä. Ensimmäisen vilauksen puoleen vuoteen santerista ja annista näin kentällä (jonne olin tietenki tullu liian ajoissa arg) lasin läpi kun ne odotti laukkuja. Siinä sitten tuli ihan hyvin kaikki tärkeimmät asiat kommunikoitua käsimerkeillä. (Epilapsia, poliisit, kilpikonna, salakuljettaja, SAKSOFONI) Aateltiin vaan pysyä siellä kentällä ja puhua lasin läpi koko viikko. Mutta ei.
Kone oli siis ollu myöhässä kuten aina kaikki koneet, joten viiminen RERi oli kerenny jo mennä. Ooteltiinpa sitte yöbussi joka tuli tunnin myöhemmin. Päästiin sitten bussilla keskustaan, mutta kun oli tarkoitus mennä sitten metrolla loppumatka, tulikin pelottava koira sekä metromiehiä vastaan ja he sanoivat että viiminen metro kerkes mennä viis minsaa sitte. Nice. Nooh käveltiinpä sitte kotiin, ei siinä mitään kummosempaa, kesti vaan vähän kauemmin. Ja eihän me kotiin päästyä sinne jääty ehei vaan varastimme (okei lainasimme what ever) juuston kimpaleen jääkaapista ja otimma rieskaa jota anni oli tuonut ja näillä eväille suunnistimme kohti yöllistä piknikkiä kanaalin varrelle.
Visiitti oli niin tapahtuma rikas (hölmöilyä, tyhmäilyä, vammailua ja kaikkea kivaa) etten sitä nyt ala kokonaan tähän kirjoitteleen. Sanotaanpa vaan että huippuahuippua oli ja on se kyllä hauskaa mennä sitten kotiinki ku sinne täältä kerkeää. "A trip to remember": pieni kierros juutalais korttelissa schlipzitsin luona, puhelinkoppi yöllä(....), mind games (oh there were too many..), hämyhämyhämy ravintola jossa oli rumatrumat pinkit muoviset pöytäliinat, sekä meijän oma polyglotti kerho. Eli niin. Harmi vaan ku oon ollu niin laiska etten vieläkään oo kerenny käyä kehittämässä filmirullaa joka otettiin täyteen. Laiskuus on paha pahe.
Tuli kyllä vähän ikävä kaikkea kun kaikki sitten lähtivät, mutta kyllä se siitä. Nyt sitte taas on koulu alkanu painaa päälle. Nyt viikonloppuna sitten siiriä katsastamaan reimssiin (jos se ois tehny ees joitaki ennakkotehtävii krhm krhmmmm). Jeejeejee. Niin viime viikonloppu oli sitten astetta öö... yllätyksellisempi ja rauhattomampi, mutta siitä kait sitte kirjotamme nyt vknloppuna.
johannes
PS joo tiiän oon huono ku en laita kuvii. Mut mul ei ole :(
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti