Huhhuh nyt on taas pakko huokahtaa ku on tullu taukoo vähän kaikesta. Sovitaan että mennneet hetket meni jo ja nyt kirjotan siis nykyisistä tai ainaki tuoreista. Ja joo tiiän (ja niin tietää siirihiiriki ku se siitä kokoajan muistuttelee) että oon tosi huono ja epäsäännöllinen tänne kirjoittaan. Mut niin.
Eli... Loma (taas ah ihanaa) alko jälleen, tai no jälleen ja jälleen, n. viikko sitten. Täällä systeemi toimii silleen että 6 viikkoa koulua, 2 viikkoa lomaa. Rento rytmi ja kyllähän se 2 viikon loma aina sen 1 viikon mittasen loman voittaa. Paitsi silleen outoa että täällä on koulussa periaatteessa vähemmän tunteja per viikko (mutta pitkien ruokatuntejen, eli yhestä ja puolesta tunnista kolmeen ja puoleen tuntiin, takia koulu loppuu silti aina kello neljä viis tai jopa kuus) ja silti on lomaa enemmän. En tajua en, mutta mukaavaahan se vain on. Niin siis kuitenki, nyt meni eka viikko lomasta alpeilla lautaillessa, ihanan puuterilumen ja auringon paisteen puitteissa. Siellä sitä vaan haljoin lunta laudallani ja ajattelin että oi mitä elämää. Ruoka oli kans niin hyvää, ja varsinki jälkiruokaosio. Eka viittä kuutta eri juustolajiketta, sitte jotain suuklaameininkijä sitte kahvia ja sitte lisää suklaata.
Oiskohan just niistä vuorimaisemista johtuen ja muutenki nyt on taas alkana uuestaan kutkuttaan mun norjakuume. Haaveena (ja suunnitelmaki alkaa pikkuhiljaa kait muodostua) ois päästä nyt tulevana kesänä hyvien kavereiden kanssa porukalla norjinpaannorjaan eli ihan ylös pohjoiseen jäämeren rannalle johonki kalastusmökkiin tai vastaavaan viikoksi. Viikko rauhaa, pieniä samoamisretkiä merenrannalla, ja silleen. Eli nyt oon taas kuunnellu pohjoiselta kuulostavaa musiikkia ja ettiny kuumeisena mökkejä norjankielisiltä mökkisivustoilta ja muunnellu kruunuja euroiksi. Saa nähä mitä tästäki sit tulee..Elän vaan lomasta toiseen suunnitellen aina seuraavaa. Siis ei silleen että se väliaika haittaa ollenkaan, se vaan antaa arvoa sitten lomapäivien renolle tahdille ja vapaudelle.
Nyt vielä tämän loman rentoja hetkiä tulee vielä enemmän rentouttamaan erät tietyt ja odotetut suomivieraat. Tasan itseasiassa 24 tunnin päästä. Jänskättää ja innotuttaa ja ylipäätään semmone jeejee-olo. Onneksi sai levättyä ja nukuttua alppireissulla sillä taitaa taas olla tiedossa aikamoista huliviliä sitten vieraitten kans. Tervetullutta huliviliä tietenki, niinku aina.
Vielä tähän loppuun voisin lisätä mun suuresta fyysisestä ponnistuksesta eli lenkillelähtemisestä tänä aamuna. Pariisiin raahasin ihan tahallani lenkkarit ynnämuut lenkkivaatteet että voisin olla oikeen ahkera ja lenkkeillä kauneissa maisemissa tosipaljon. Kuus kuukautta myöhemmin, ja lenkkien saldo: 0. Pakkohan sitä sitte oli vähän käyä hölkkäilemässä. Laitoin siis herätyksen aikaiseksi (eli kello 12....), mutta oikeastaan sitä ei edes tarvittu sillä heräsin puoli 12 ulkona olevaan mielenosoitukseen. En sitten jaksanu nousta kattomaan mistä mieltä osoitettiin vastakun oli liian myöhää ja marssi oli jo jatkunut eteenpäin. Rummut kuuluivat kuitenkin aika kauan ja en siis voinu enää nukkua. Lähdin siis ennakoitua aikaisemmin lenkille, arvioitu lenkkiaika n. 1 tunti. Kävelin viereiselle Canal St. Martin ille (Amelie kanaali siis) ja aloin juosta. Aurinko porotti ja olin tyhmästi laittanut hupparin päälle. Kului eka vartti. Teki jo vähän tiukkaa kun muut loikoilivat kanaalin varrella rennosti ja ite juoksin hiki otossa ja kasvot punasina. Sitte kului toinen. Oli ihan pakko pysähtyä ja muka venytellä, mutta oikeesti vaan haukoin henkää. Sen siitä saa kun ei ole tehny mitään aktiivista kuuteen kuukauteen ja ottaa metron kaikkialle.. Kolmannen vartin sitten kuitenkin saatoin kunniakkaasti loppuun mutta jäi sitten se neljäs uupumaan. Ehkä ens kerralla. Siis huomenna. Jos jaksan.... Pakko oikeesti ottaa itteä niskasta kiinni ja alkaa tekemän asioita eikä vaan laiskotella. Alan kuuntelemaan eeppistä musiikkia ja tekemään samalla eeppisiä asioita.
johannes
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti