Eka kuukausi

Ennen ku huomasinkaan niin tää eka kuukausi on nyt loppumaisillaan. Pakko todeta että tähän kuuakauteen on mahtunu monta uutta ystävää, uusia kokemuksia ja silleen. Uus perhe. Kun perhe tuli hakemaan niin en aluksi ees tunnistanu niitä vaikka olin kuvia nähny. Kaikki on vähintään päätä pienempiä, isä myös. Perheeseen siis kuulu pankki konsultti isä, joka tekee paljon töitä ja matkustelee, äiti, joka käy aina töissä puoli päivää vaapaaehtois työssä (miten tuo nyt sanotaankaan suomeksi), 14v poika, joka lähti vuodeksi ecuadoriin, sekä söpö pieni 11v tyttö.

"Veli" oli täällä ekat pari päivää ja sitten lähti aamu viideltä matkoihinsa. Jätti viestin jossa toivotti hyvää vuotta, ja mulla tuli semmonen aww hetki kun näin sen. "Sisko" ei puhu englantia niin yritän ranskaksi aina jotain puhua. Jännää ku ei oo omaa siskoa. Bondataan kattomalla täydellisiä naisia ranskaksi, suunnilleen yks jakso per ilta. Se menee piiloon aina kun on pussailua ja härskimpää, ja sitte mää sanon ku saa tulla pois. "Äiti ja "isä" on molemmat kans tosi kivoja ja rentoja ja yrittää aina auttaa miten vaan voi. Niillä ei esim ollu mitään ongelmaa päästää heti ensimmäisenä viikonloppuna mua ulos kavereitten kans kello kymmenen maissa. Sitten taksilla yöllä takas.

Koulusta nyt sen verran että siellä on kivaa mutta päivät on pitkiä. Yleensä alkaa klo 8.30 tai 9.30 ja kestää 16 tai 17. Ruokatunti on päivästä riippuen yks ja puol tuntia viiva kolme ja puoli tuntia. Että silleen. Siinä on sitte aikaa istua puistossa ja poltella tupakkaa. Mukavaa puuhaa.

Kavereita on löytyny koulusta ja sitte muita vaihtareita on aina kiva nähä. Kesti kolme päivää että löysi ekat pippalot. Sitte niitä on ollu joka vknloppu. Sekin kivaa. En nyt keksi tähän loppuun mitään hauskaa pientä tarinaa, kun pitää ajatella niin pitkältä ajanjaksolta, mutta kerron sitte kun muistan jonkun.

Johannes

Niin ja lisäsin meijän blogin tunnarin, niin jos ei halua kuunnella niin pitää laittaa pois päältä tuolta sivusta. mut se on kiva niin kuunnelkaa.

Niin ja kuva koulusta tuol ylläällä.

outo eilinen

Eilen minä eksyin.
Lähdin etsimään puistoa joen varrella jonka olin nähnyt auton ikkunasta, mutta löysinkin säälittävän pikkupusikon jonka keskellä oli ruohoa. Lähdin sitten kävelemään joenvartta eteenpäin josko olisin löytänyt jonkin toisen paikan missä lepuuttaa jalkojani ja lukea vähän ensi viikon ranskan tasotestiin (aloitan ranskankurssin yliopistolla että joskus oppisin tätä kieltäkin puhumaan nyt kun pienetkin asiointijutut tuntuu niin vaikeilta enkä saa sanoja suustani ulos vaikka pään sisällä kyllä turinoin mielestäni aivan täydellistä ranskaa) mutta minä eksyin.
Olin jossain kummallisella tehdastyyppisellä alueella jossa oli sadoittain parkkeerattuja autoja eikä ihmisiä missään. Lähdin sitten takaisin päin ja löysinkin sitten rautatieaseman puistoon jossa jonkin aikaa istuinkin ja puhuin Iitun kanssa puhelimessa.
Asioin juna-aseman kioskilla, ostin pari lehteä ja Pariisin metrokartan ja lähdin kotia kohti.
Matkalla mut kuitenkin pysäytettiin.
"Mademoiselle! Mademoiselle! Excusez-moi, mais avez-vous un peu de temps?"
Tyyppi oli pitkänhuiskea parrakas nuori mies jolla oli kainalossaan kansio jonka kannessa luki "vision du monde".
Menin taas tyypillisesti lukkoon ja sanoin vain englanniksi etten puhu hyvin ranskaa.
Poika osoittautui feissariksi ja rupesi sitten selittämään asiaansa englanniksi, kyseli mistä olen ja oli aivan innoissaan kun tajusi mun olevan sen ensimmäinen suomalainen asiakas!
"What is your name? Si-i-ri? Moi, Fred!"
Sitten se kysyi mun ikää ja kun kuuli että mulla on synttärit perjantaina se halusi vaihtaa poskisuukot.
Siinä sitten juteltiin ja se koetti selittää sen missiosta samalla ja lopuksi sitten päädyin lahjoittamaan 8euroa kuukaudessa.
"This is not about my work but I really liked to talk with you. What are you going to do next week? I'm not aloud to take any information from these papers but if I give you my number?
Täällä tapahtuu kaikkea silloin kun vähiten odottaa! Sain mun ensimmisen kaverin Reimsistä:)



Siiru

Matkasta, vaihtarileiristä ja vähän Björkistä

Eli eka kuukausi takana, tai ainaki melkeen. Huh tuota noin. Paljon uutta ja jännää. Juonitiivistelmä tähän mennessä: Kone nousi ilmaan Oulun lentokentältä 04.09 klo. 18.35 ja suuntasi kohti Helsinkiä. Olin Helsingissä yötä enon luona ja sitte aamulla herätys joskus kuuen maissa. Tapaaminen muitten vaihto-oppilaitten kaa lentokentällä klo. 7.30, ja kone ilmaan 9.30. Pariisissa vastassa Unkarilaisia ja sitte me vaaleat suomalaiset mentiin niitten kaa samalla bussilla semmoseen konfressi keskukseen/hotelliin jossa meillä kaikilla Ranskaan tulevilla vaihtareilla oli viikonlopun mittanen leiri.

Lopputulos: 300 vaihto-oppilasta, paljon kokista ja keksejä, ja monta tupakoivaa vaihtaria, vaikka kaikkien hakemuksessa kuulemma luki että "en polta".

Kummallinen "kulttuurishokki": Leirillä oli tietenki porukkaa ympäri maailmaa, ja löysin yhen islantilaisenki. Eka asia joka tulee mieleen islannista on Björk. Päätinpä vähän jututtaa tyttöä.

Minä: "Hei eli sää oot islannista?"
Islantilainen: "Joo, kyllä olen."
Minä: "Aa. Tykkään Björkistä. Ootko kuullu?"
Islantilainen: "Joo, tietenki. Oon nähny sen alastomana. Livenä."
Minä (ajattelee): "You're a weirdo stalker. :) "

Sitten joku tuli ja keskeytti keskustelun, mutta myöhemmin sain tietää että tyttö oli ollu samaan aikaan uimahallissa Björkin kans, ja kait myös suihkussa. Pieni maa, pieni maa.

Sunnuntaina sitten host-perhe tuli hakemaan ja päädyin tänne missä nytkin olen. Eli Pariisin keskustaan, talon ylimpään kerrokseen, uuteen omaan huoneeseen.

Johannes

tapis tapis rouge

Oon nyt ollu Ranskassa kaksi viikkoa ja tuntuu epätodelliselta.
Perhe on sata ja tuhat kertaa enemmän kuin odotin, mut on otettu tosi lämpimästi vastaan ja on kyllä jo aika kotiolo.
Perheeseen kuuluu äiti Anne-Catherine, 40v, isä Emeric 46v, Stanislas 10v, Anne-Fleur 7v ja Sydney 1v (kissa).

Koti on tosi kaunis mutta kodikas, vaikka samaan aikaan aivan valtava, 6 kerrosta jos nyt oon laskenut oikein (2 niistä kellaritiloja ja 1 ullakkokerros).

Perheen vanhemmat on aivan huippuja, täällä käy harva se päivä niiden ystäviä syömässä ja juomassa ja vaikka ne keskustelee ranskaksi ne aina välillä pitää mut ajantasalla keskustelunaiheesta. Enhän mää hirveästi mitään tajua niiden jutuista mutta toivottavasti vuoden lopussa asia muuttuu, varsinkin kun ensi kuussa mulla alkaa ranskankurssi yliopistolla ja toivon mukaan tutustun enemmän omanikäisiin ihmisiin siellä, välillä on niin puuduttavaa olla joko paljon nuorempien tai sitten vanhempien seurassa oli ne kuinka mukavia tahansa.
Lapset on suloisia, vanhempi tosi hauska ja sen kanssa on helppo tulla toimeen ja se puhuu hyvin englantia. Nuorempi on pikkuprinsessa ja saa välillä tosi dramaattisia itkukohtauksia, varsinkin kun aletaan soittaa pianoläksyjä...

Viime viikonloppuna kävin Pariisissa moikkaamassa Annaa ja Johannesta ja oli ihanaa nähdä niitä, mm. juotiin skumppaa Sacre coeurilla koko kaupungin laskeutuessa meidän silmien edessä pelkäksi valotuikkeeksi.
Ekan yön olin Johanneksen host-perheen luona ja seuraavat kaksi olin Annan ja Elinan ihanassa kattohuoneistossa Villiersissä, Eiffelin kurkistellessa ikkunasta. Oli ihanaa nähdä kans Peppiä ja Elinaakin ja Eskikin tuli sitten sunnuntaina sinne. Käytiin hyppelemässä Eiffelillä ja vahingossa myös satuttiin Riemukaaren juurelle. Syötiin patonkia ja juotiin viiniä. Lauantaina käytiin myös katsomassa teknoparaatia Bastillella ja siellä oli ihan hullua, mellakkapoliisi suihkutti meidän päälle pippurisumutetta!

Tämän päivän piristys oli kun kävin kaupassa ja läheisessä ostoskeskuksessa ostamassa vähän aamiastarvikkeita eli juustoa ja patonkia. Kuulin huutoa tapaan ÄÄÄÄÄ ja katsahdin ylös ja porukkaa roikkui erään talon kattohuoneiston ikkunasta taustalla soiden kovaan ääneen Pirates of the Caribbeanin tunnari. En voinu mitään, aloin vaan nauramaan itsekseni keskellä katua kun se oli jotenkin niin hölmöä. Täällä ihmiset on jotenkin ihanan pöljiä.



video suoraan toissaviikonlopulta!

siiru