heihei Reims

Huhhuh.

Viime perjantaina sanoin sitten hyvästit Reimsille.

Viimeinen viikko oli ihan outo, ei mulla ollu ollenkaan sellanen olo että oisin lähössä sen härdellin keskellä.

Työläilin alkuviikon ennakkotehtävien parissa ja niitten lähettämisen ja kaiken öllöllöö.

Lapsilla oli loma ja ne seuraili silmät pyöreenä vieressä kun hakkasin mun tietokonetta nyrkillä ja kiroilin suomeksi kun kone sammu viidennen kerran mun yrittäessä saada lyhäriä DVD:lle.Ne oli niin kiltisti koko viikon, Anne-Fleurista kuoriutu ihan eri persoona. Se vaan halaili ja pussaili mua koko viikon ja halus olla mieliksi. Raasu.

Torstaiaamuna sitten alko uus hulabaloo kun Iitu ja Saara tuli Reimssiin. Haettiin kunnon aamupalamätöt leipomosta ja istuskeltiin trampoliinilla Anne-Fleurin esittäessä meille tanssisooloja. Siivottiin ja pakattiin kans ja en ois kyllä varmaan täysjärkisenä siitä urakasta selvinny ilman tyttöjen apua. Kiitos kanat!

Perjantai oli jotenkin random, käytiin perheen kans keskenään syömässä lounasta eikä mulla ollu ollenkaan sellanen lähden-pois-olo. Oli vielä kauheasti hoidettavaa ja sen kaiken siivoilun keskellä kerkesin käydä aina vaan välissä moikkaamassa että miten niillä lapsilla menee. Kävin yhessä vaiheessa vähän kuvailemassa Stania mutta se jotenki ärsyynty siitä kamalasti.

En kerenny ottaa ku yhen kuvan ku se alko huutaan että ÄLÄ OTA TOI ON TOSI ÄRSYTTÄVÄÄ ja seuraavaks se oliki sitte juoksemassa mua kohti mielipuolisen näkösenä ja tönäs mut seinään täysiä. Onneks ei menny kamera rikki. Mulla on siitä kuvaki ku näppäsin sen sillon ku se juoksi mua kohti. Tätä kuvamateriaalia tulossa esille varmaankin myöhemmin. Oli aika spooky. Musta tuntuu että sillä oli joku eroahdistus ja Janikalla on tästä teoria, että Stan halus olla mulle oikein ilkee ihan tahalleen ettei mulla tulis sitä niin kauhee ikävä.

Illalla sitten oli vähä itku kurkussa, mutta en kuitenkaan perheen eessä kyynelehtiny. Stan ei suostunu halaan mua, se ois varmaan alkanu itkemään eikä se halunnu siinä kaikkien nähen. Eipä sillä, ei mullakaan ois huvittanu alkaa siinä itkeen ja tiiän että oisin alkanu jos oltais halattu. Onkohan tää ihan normaalia.

Kuitenki, sitten suljin oven viimeisen kerran ja menin sitten tyttöjen kanssa vielä kierteleen öistä Reimsiä ja nollaamaan tunnemyrskyä. 

Aamulla juna lähti 7.51 kohti Pariisia ja täällä ollaan. Johannes tuli vastaan ja raahattiin mun miljoona laukkua kävellen Republiquelle Gare de l'estiltä. Otettiin pikkunokosia ja sen jälkeen viikonloppu hurahtikin ohi tosi äkkiä kun Tristan Hollannista oli Pariisissa kyläilemässä!

Nyt oon Janikalla le Vésinetissä ja tää on ehkä maailman kaunein pieni kylä. Tulin yksin junalla joskus kuuden aikaan ja istuin vaan tuolla puistonpenkillä hetken ja kuuntelin vaan musiikkia ja kuuntelin lintuja ja kattelin puita kun ne huojui. Oven mulle tuli avaamaan pieni Juliette joka viskasi avaimet niin korkealle että ne kuulemma meni pilven päälle. Hetken päästä ne kuitenkin satoi alas ja löytyi nurmikolta.

          

Terveisin Siiri valmiina tuleviin taisteluihin

Poisson d'Avril

 Tuntuu niin hassulta kun nyt alkaa tehdä asioita viimeistä kertaa. Oon siis lähdössä takaisin Suomen maaperälle 23.4 eli alle kolmen viikon päästä!  Hui!

Torstaina oli mun viimeinen Stanin pianotunti. Ennen sitä sain tietää että aprillipäivä ranskaaa on päivä jolloin huudellaan POISSON D'AVRIL eli huhtikuun kala!  

Tuntia ennen Stan sitten kiinnitteli ovien taakse niitä kalojansa ja yritti se munkin selkään kiinnittää mutta oon liian tietoinen sen tempuista.

 

menin lankaan ainakin Esan ja Hannan kihlauksesta mutta en muista! Kuulin jälkeenpäin Johannekselta, että Kalevassa oltiin huijattu Tietomaantornin kallistumisesta. Nauroin ihan hulluna vaikka se muka onki huono pila ei minusta. Huomenaamulla on joku ihme munanmetsästyskilpailu Taon palatsissa niin meen lasten kanssa sinne. Saankohan määki osallistua....

Viimeviikonlopusta sen verran että Johannes oli täällä  VIImEISTÄ KERTAA ja oli muksua. Kuvattiin lyhäriä mun ennakkotehtäviä varten, juotiin viiniä ja puhuttiin Amerikan yliopistoista ja muista mielenkiintosista juttuista. Ja yritin kertoa perjantaiyönä yhen elokuvan juonta mutta Johannes nukahti (recin, Johannes ei uskonu että se muka on pelottava. En oo uskaltanu nukkua ilman valoja viikkoihin) .

Terveisin Siiri, jolla on tappava katse kun pesee hampaita ilmeisesti (kuva lyhäristä).

Ps. Johannes feel free lisätä tähän jotain jos haluut, tuli väsy tosta edellisestä päivityksestä!

kaaoksen yö ja esanssipirtelöä

Kirjottelen tässä nyt pari lausetta (no okei aika monta lausetta) toissaviikonlopusta.
Päätin olla impulsiivinen ja ostin perjantai-iltana junaliput Reims-Pariisi-Reims.
Lauantaiaamuna sitten 7:52 lähti pitemmänmatkan juna matkaan ja kun henkihieverissä vaunuun saavuin niin mitä ihanaa musiikkia korvani kuulivatkaan. Suomenkieltä! Koko vaunu oli täynnä suomalaisia.
Vähänaikaa sitten naureskeltuaaaaaaaaani sain suuni auki ja sain sitten loppumatkan jutella mukavan suomalaistytön kanssa ja aika lensi siivillä.
Pariisissa sitten oltiin klockan 10 ja oli aika ensin tavata Janika ja sitten yllättää Johannes!
Johannespa kun ei tiennyt mun edellisiltaisista impulseista yhtään mitään (antikliimaksiiii).
Boulevard magentalle saavuttaessa tuli ensin vähän mutkia matkaan kun en ollenkaan muistanut mikä se ovikoodi oli. Kokeiltiin 9411 ja 4911 ja höh ovi ei auennut! Puhelin oli jo kourassa että pitää soittaa Johanneksella kun kuin taikaiskusta ovi aukesi ja kukas se sieltä ulostautuikaan kuin Nicolas, Johanneksen hostisä! Toki se päästi meidät sisään ja oli itsekin yllättynyt kun  yhtäkkiä Pariisiin pöllähdin. Se sitten auttoi yllätyksen suorittamisessa ja soitti Audreyn olemaan valmiina ovea aukaisemaan. Seitsemännessä kerroksessa meitä sitten odotti nukkuva Johannes. Joka näytti siltä kuin olisi nähnyt aaveen kun viimein silmänsä avasi! Hohhoo. Se näytti myös aika väsyneelle (kuva alhaalla).

Sitten käytiin ostamassa vähän picnic eväitä dinosauruksen hedelmäkaupasta ja monoprixistä (<3333333) ja mentiin picnicille ah niin ihanaan Parc de Buttes Chaumontiin.Siellä nähtiin muunmuassa hääpari, mies joka jumppasi puuta vasten (ja vaihtoi puuta koko ajan) ja Edward Cullen ja Bella Jacobin kanssa kävelyllä. Luettiin ranskalaisia runoja ja syötiin brownieseja.

Ilta oli sitten vähän toista sarjaa. Johannes lähti teatteri-ravintola-kierrokselle perheen kanssa ja mää lähin Janikan kanssa Le Vésinetiin iltaa varten askartelemaan.

 Tehtiin taas folionaamarit ja tälläkertaa päästiin ulos asti niiden kaa! Edessä oli nimittäin JOKERPARTYT Pariisin 19:sta korttelissa. Aloiteltiin viinillä jo Vésinetissä ja sitten lähdettiin junalla Pariisia kohti joskus 23 aikaan kun Johanneskin oli jo päässyt vapaalle jalalle.

Siellä bileissä oli kyllä melkonen meininki! Oli kanahattua ja hevosnaamaria ja ihme pussipäitä. Katosta roikku satoja ilmapalloja ja juomat oli tosi halpoja. mun naamari meni kylläkin rikki aika alussa ja sitten kiertelin siellä kyselemässä kaikilta että excusez-moi mais avez-vous du scotch? Eli onko teillä teippiä.
Sitten siellä tanssittiin ja tutusteltiin ja tralalalalaaaa ja sitte kello oliki yhtäkkiä miljoona ja meininki aika hulihuli ja lompakko hukassa ja laukut hukassa ja takit hukassa ja itekki oltiin ihan hukassa. Päästiin kuitenkin kotiin kaikki turvaisasti, minä ja Janika joskin kello 9 aamulla.

Sunnuntai olikin sitten aika olo-päivä, vaikka tää seuraava kuva ehkä muuta todistaa.

 Oli niin ihana aurinko ja oioioi! Käytiin sitten vähän Pariisissa vielä ja Johannesta moikkaamassa pirtelön äärellä. Johannes oli hukannu sen kännykän ja soitti siihen ja sitten siellä vastasi joku tyyppi ja se aikoi myydä sen Johanneksen puhelimen! Törkeätä. Istuttiin suihkulähteellä ja otettiin kuvia Janikan kanssa Johanneksen lähdettyä. Tässä kuvassa on merihevosia:

 Ja sitten käytiin syömässä mikrokiinalaista ja neljän (vai onko se nyt viiden) aromin pouletia. Se on niin ihanaa. Eikä maksa paljo mittään.

 Janikalle tuli inkivääri.

Oli kivaajee, tästä tuliki vähä mammuttipäivitys vaikkei ollu ehkä tarkotus.

Terveisin Siiri ennakkotehtävien upottavasta suosta