au revoir sidney

Noniin, pitää nyt vähän kirjoitella Reimsin kuulumisia ennenkun tänään poistun täältä reiluksi viikoksi, ehkä jopa kahdeksi, Pariisia tutkailemaan.

Täällä on ollut aika hiljaista, melkein jokainen päivä on sellainen ällöttävän harmaa ja sataa. Ikävä oikeata talvea.
Viimeviikolla oli aika surullista, koska meidän pikkukissa Sidney karkasi tiistai-iltana. Oli kauhea häslinki päällä kun Stan oli lähtemässä seuraavana aamuna leirikouluun Englantiin niin eihän siinä kukaan hoksannut sitä kissaa illanmittaan ryhtyä huhuilemaan. Huomattiin sen jättämä hassu pieni tyhjiö vasta seuraavana päivänä. Tottakai piti heti tarttua toimeen, soitella eläinsuojelijahoitajaviranomais-ihmisille (?) ja liimailla puihin ja roskapönttöihin WANTED-ilmoituksia Sidneyn kuvalla. Kaksi päivää kuumoteltiin täällä, torstai-ilta oli todella erikoinen kun Stan oli leirikoulussa ja nuo molemmat vanhemmat työmatkalla ja minä ja Anne-Fleur oltiin ihanihan kahdestaan kotona, ei ollut edes Sidneytä... Leivottiin yhdessä pullaa ja tanssittiin humppaa. Oli yllättävän helppoa, AF on yleensä niin kauhea draamakuningatar ja kiukuttelija, että kun se sitten yhtäkkiä käyttäytyi kuin enkeli eikä ollenkaan edes ikävöinyt ketään, olin maailman eniten yllättynyt.
Perjantaina sitten saapui tieto, että Sidney on löytynyt - kuolleena.
Voi itku!
On ollut ihan outoa kun ei ole enää ketään ketä hätistellä jääkaapista ulos tai silitellä kun on hellyyskaipuu tai ketään kenelle jutella suomeksi silloin kun tekee vain mieli puhua suomeksi ääneen.
Nyt keskiviikkona sitten Stan tuli kotiin ja sillekkin piti kertoa suru-uutiset. Ihan hyvin se kuitenkin sen sitten otti, oltiin kaikki vähän pelätty sille kertomista kun Sidney oli kuitenkin eniten Stanin kissa.
Stan oli raahannu Englannista ihan hirveän määrän tuliaisia, eikä se ollu ostanu itelleen mitään! Stan on niin kulta. Raasu, ihan sydäntä raasto ku se oli niin ihanasti laittanu ja sitte sille piti kertoo että sen kissa delas.
mulle Stan toi sellasen PIUPIU linnun, se näyttää pipiltä ja se oli ostanu sen siksi. Se on mun "petit compagnon de bureau".

Nyt kuitenkin  pitää hoidella viimehetken pakkaukset ja sitten kohtapuoliin lähteäkin jo hakemaan AF:ää koulusta ja kipitellä junalle:>

Au revoir
Siiru