turistiviikonloppu

Viimein Kreetakaisamirjami lähetti mulle kuvat toissaviikonlopulta eli täältäpä pesee sitten oikein turisteilua olan takaa kuvien kera!


Eka päivä seikkailtiin Montmartrella, löydettiin soma pieni puutarha


Käytiin karusellissa ja naurettiin myöhemmin kun näytän joka kuvassa samalle ku mun heppa.



...karusellihan oli sama kuin mikä on Améliessa eli Sacré-Coeurilla!


Illalla matkalla hotellille eksyttiin vielä moulin rougelle. Tässä vaiheessa Johannes oli jo kadonnut kotiinpäin. Nähtiin kuitenkin vielä Bastillella kaakaon merkeissä ja mua kuumotti yksinäiset metromatkat.



Seuraavana aamuna suunnattiin kirpputorille. Johannes ei jaksanut herätä, mutta vein sille pienen salaisen tuliaisen jota ostan tässä kuvassa äiti on epäileväinen taustalla mitä me oikein ostammekaan...

Lauantaina käytiin myös Louvressa ja ilta vietettiin löhöillen hotellilla...



Sunnuntaiaamuna suunnattiin kohti Père Lachaisen hautuumaata. Käytiin Chopinin, Edith Piafin, Jim Morrisonin, Molièren ja Oscar Wilden haudoilla. Oscarille annettiin pusut. Kaikista erikoisin oli kuitenkin mystisen Hahnemanin hauta joka oli täynnä pikkutipusia...





Seuraavaksi suunnattiin sitten metrolla Opéralle. Kuvassa odotellaan Johannes "aina myöhässä" Anttilaa. Mirkku oli löytävinään seinästä pippelin...


Metrolla suunnattiin Pont Neufille laivailemaan! Oli hurmaavaa.





Bateau mouchen jälkeen piipahdettiin myös Notre Damessa. Siellä oli sunnuntaimessu käynnissä ja harras tunnelma, aika ihanaa. Piti piipahtaa siellä ylätasanteella mutta jäi välistä.

Tuolta äiti, Kepa ja Mirkku lähti suoraan hotellia kohti ja me Johanneksen kanssa lähdettiin Villiersiin moikkaamaan Annaa ja Elinaa, sekä heidän vieraitaan Emiliaa ja Eskiä ja Mikiä. Unohtamatta Peppiä tietenkin... Katsottiin arvelluttavia televisio-ohjelmia ja juotiin superhalpaa skumppaa.




Maanantai oli sitten mulle vimppa päivä sille kertaa, käväistiin Pomppidoussa katsomassa surrealisminäyttely ja sieltä lähdettiin metsästämään Amélien kahvilaa jonka onnistuneesti löysinkin meille! Löydettiin kans yks kirppari jonne todellakin haluan mennä paremmalla ajalla penkomaan kun ei tuolloin kerennyt.

Siiru (vähän Johanneksenkin puolesta:))

syksyinen disneyland

Aamulla lähdettiin Anne-Fleurin kanssa matkaan kello 8:27 junalla kohti marne la val chesiä.



Eka asia mitä perille päästyämme nähtiin oli prinsessa Ruususen valtava vaaleanpunainen linna!



Siellä oli tosi paljon kojuja joissa myytiin makeisia ja kaikkea ihanaa disneykrääsää, myös sokeroituja omenia höystettynä ampiaisilla.



Eksyttiin jossain vaiheessa pienelle risteilylle.



Laivasta näki lähietäisyydeltä nuo vuoret jotka muistan pienenä disneyland mainoksista joita oli vanhojen VHS-videoiden alussa. Käytiin kans siinä juna-ajelussa!



Oli tosi hyvä sää ja kaiken ihmismassan keskellä siellä oli tosi nättiä kuitenkin.



Anne-Fleur ja Kapteeni Koukun laiva (+mun aurinkolasit)




Lähdön koittaessa illalla syötiin vielä puokkiin barbe à papa (=hattara) ja bongattiin taivaalla ainakin 5 suihkaria kerralla!

Oli kaikinpuolin kiva päivä, vaikka ahdistikin se ihmisten paljous. Tavallaan kuitenkin oli ihan hauskaa katsella ihmisiä ja bongata huumorintajuisia perheitä jotka oli kaikki pukeutunu naamiaisasuihin, sekä vanhemmat että lapset. Päivä oli kuitenkin niin uuvuttava että illalla kun pääsin kotiin olin heti sairaana,kuumeessa päänsäryssä ja niskakivuissa. Au! Onneksi nyt alkaa jo pikkuisen hellittää, ainakin kuume meni pois.

Siiru

kuolleen ankan päivä

Tää kaupunki muistuttaa mua koko ajan enemmän ja enemmän Oulusta.
Yhtäläisyyksiä on muunmuassa se, että täällä on tietöitä koko ajan, keskusta on tällä hetkellä ihan tukossa kun täällä on massiivinen tramkiskojen korjausurakka.
Pääkävelykatu muistuttaa rotuaaria, siinä on sellanen pallonmuotonen suihkulähde.
Jopa mäkkäri on samanlaisessa kulmatalossa!
Ehkä mulla on vähän koti-ikävä. Näin unta viimeyönä että olin Oulussa, ensin olin siinä unessa Pariisissa ja käännyin jollekkin pikkukujalle ja sitten edessä siinsikin jouluinen rotuaari! Ja menin stokkalle jouluostoksille! Ja sitten olin Pihlajakadulla ja ostin salkkareitten Jennin kanssa asunnon, lainasin sille 527000 euroa.

Perjantaina käytiin lasten kanssa puistossa, siellä oli lyhtypylväissä kiinni kaijuttimet joista kuului klassista musiikkia, se oli jotenki suloista.
Täällä on nyt viikon Stanin bestis Gregoire hoidossa kun sen vanhemmat lähti Amerikkaan ja se ja Stan on ihan kauhukaksikko. Ne keksi sellaisen leikin, että ne nakkelee sorsia kepeillä (ei varmaan ois kannattanu kertoa sitä tarinaa niille jossa se Poika-elokuvan poika heittää ankkaa leivällä ja se kuolee se ankka). No kuitenkin, sinne puistoon tuli jonkun ajan päästä poliiseja pyörällä. Juksasin lapsia, että poliisit tuli sinne siks että ne heitteli niitä ankkoja ja ne oli ihan paineissaan.
Illalla Theresa tuli meille, se on yks Itävaltalaistyttö joka on kans Reimsissä au pairina ja se on ihan huippu! Juotiin viiniä ja juteltiin kaikesta, oli tosi rentouttavaa.

Kunhan saan kuvia viime viikonlopulta, kirjottelen sitten taas Pariisikokemuksia. Oli aika hupsua!

Siiru

Ps. Täällä on aivan ihanin syksy! Suomessa syksy on aina niin lyhyt, mutta täällä oikeestaan vasta nyt alko kunnolla ruskastumaan. Oi.

asiatonta asiaa

Huh huomasin että siitähän on jo aikaa ku viimeksi poustailin. sen huomaa siitä että siiri on taas tulossa (visiiteillähän on aina se perus kahen viikon väliaika haha). eli silleen mitään järisyttävää ei oo tapahtunu mutta pieniä asioita.
Viime viikonloppuna käytiin perheen kanssa kattomassa näyttely jossa oli Tiffanyn art nouveau lasimeinkijä. ihan siistejä, mutta ei oikeen mun makuun. sitten otin oikean asenteen ja kuvittelin itseni 1800-luvulle hienoihin aristokraatti vaatteisiin niin oli mielenkiintoista. tai siis oli se muutenki. tuli claudia mieleen, se ois tykänny. Näyttelyn jälkeen syömään ravintolaan. Mmmm...

Lauantaina näin sitten taas pitkästä aikaa muita vaihtareita. Oli kivaa paitsi että muitten jotka asuu lähiöissä piti lähtee suht aikasin kotiin (yhentoista maissa) niin ei sitten ikinä päästy baarin. Teki mieli mennä raveilemaan mutta ei. Joskus toiste. Niin ja maksoin 15 euroa ceasar salaatista. murr.. mutta se oli ah niin hyvää.

Sunnuntai, viimeinen päivä kulttuuri viikonloppuani. Mentiin luokan kans Comedie Francaise:iin katsomaan Molieren L'averea. (The miser enkuksi, kitupiikki suomeksi? :DD) Teatteri on siis ranskan kansallis teatteri ja sijaitsee louvren vieressä. en kyllä sitten ymmärtänytkään dialogia niin paljon ku se oli niin nopeaa, mutta tarina tuli selväksi. oli kyllä hyvä ja hauskaa. kävelin sitten metrolta keskiyöllä takaisin kotiin tyytyväisenä, teatteri-intoisena.

Koti-ikävä on alkanu nipistellä pieni muotoisesti silloin tällöin. Aloin kuvitella miten hauskaa ois pysäyttää aika, päästä jotenki ouluun, sítten vaan ilmaantua johonkin ja moikkailla kaikkia. vaikka joku vknloppu tai jotain. ja sitte lähtee sunnuntaina takas pariisiin. eli jos joku huomaa että joku heittelee pikkukiviä ikkunaan niin tuu kattoon kuka se on!

niin ja pitäs käyä korjauttaan filimikamera niin vois alkaa ottaa kivoja kuvia. tai on nyt pitäny korjauttaa siitä asti ku tulin. plus kurkku on vähän kipeenä mutta ehkä selviän.

sitten viikon outo asia: Oon huomannu että meijän koulussa on semmone poika jolla on ortodoksi juutalais kiharat ja semmone hattu kans. siis eihän siinä mitään, mutta se kantaa joka päivä mukanaan semmoste metrin mittasta onnenbambua. joka päivä viimesen viikon ajan. metrin mittanen. en tajua en.



La Comedie Francaise

johannes

keskiviikko

Keskiviikkoaamut on varattu siihen että vietän vähän laatuaikaa kahdestaan Stanin kanssa.
Oikeastaan meidän pitäis tehdä englanninharjotuksia, mutta ei aina jaksa...
Tänään kyllä tehtiin vähäsen, mutta sitten meillä molemmilla alko tekemään ihan hirveesti mieli suklaata. Oli enää puoli tuntia siihen, että piti lähteä Anne-Fleuria noutamaan niin päätettiin sitten että siirretään meidän vähän pitempää aikaa vaativa suunnitelma iltaan: aiotaan nimittäin leipoa SUPER CHOCOLATE CHIP COOKIE CAKE. Tuun hulluks ku se kuulostaa niin ihanalle.
Sitten se näytti mulle sellaista peliä missä tapettiin söpöjä demonilintuja. Kerroin mun mielipiteen miten kauheaa musta on että se laittaa sellasen kuoleman ansan eläimille, jotka vaan välillä heittelee sitä sen tyyppiä sipuleilla.. Ce n'est pas grave!
Sitten olikin aika lähteä hakemaan Anne-Fleuria tanssista. Matkalla äiti soitti mulle ja juttelin sen kanssa pari minuuttia ja puhelun jälkeen Stan alko nauramaan ja sano että kuulostan viikingiltä.
"In one movie, they said JAAAA like you" korjasin että suomalaiset sanoo kylläkin joo eikä jaa.
Tiet erosi sitten Rue des Jacobinsin ja Rue Chanzyn risteyksessä. Stan kerto että Rue des Jacobins on "Horror street". Se kertoi jostain suuresta koirasta ja halusi demonstroida: se lähti kävelemään sitä tietä kunnes en nähnyt sitä enää ja minuutin kuluttua alko kuulua kauheaa koiran haukuntaa! Sitten Stan juoksi takas ja oli vaan silleen See??
Sitten se kipitti takaisin samaan suuntaan mummolaa kohti jonne itsekin porhalsin n. 20 minuuttia myöhemmin viemään pikkusiskoa seuraksi.

Nyt istuskelen sitten kämpillä Sydney sylissä (♥) ja kahdeksi pitää mennä vielä yliopistolle, mulla on tänään kaksi tuntia: phoenie-graphie prononciation 14-15.50 ja expression écrite 15.30-17.00. Ei huvittais yhtään mennä, mutta se johtuu vaan siitä että nukuttaa, on siellä tunneilla nykyään ihan kivaa ja opettajatkin mukavia, vaikka oon edelleen se ihmeellinen suomalainen jolta erikseen pitää kysellä joka tunnilla... Oon kans tutustunu niihin kiinalaisiin ryhmätovereihini ja ne on tosi kivoja. Vaikka tää mua ihmetyttää: ne ei tienny että Suomessa puhutaan suomea eikä englantia!

-siiru

ps. käytiin sunnuntaina kattomassa tämmönen

eilisen hilsettä

Tää viikko on ollu masentava.
On satanu satanu ja ollu harmaata. En tykkää aikasista herätyksistä ja kylmistä aamuista kun ei tee mieli mennä suihkuun. Bussiin juoksemista ja ruman kampuksen kattelua. Maanantai oli kaikista kauhuin päivä pitkään aikaan, kaikki meni seinään siellä tasotestissä. Kaikista eniten itteni ylläriksi oon kuitenkin nyt tasolla 3 viidestä. Tunnit alkoi keskiviikkona mutta en mennyt silloin, eilenkin olin vain toisella ja tänään ekaa kertaa kaikilla tunneilla.
Tuntuu että oon pikkusen silmätikkuna siellä, tai ainaki kaikki opet on aina erikseen kysyny multa jotain silleen yllättäen ja häkellyn aina kun ei ne muilta sillee. Ehkä se johtuu siitä että oon jotenki silmäänpistävin: ainoa blondi isosta ryhmästä josta suurin osa on aasialaisia.
En ollu varma tulinko opiskelemaan kiinaa vai ranskaa maanantaina kun sinne testiin saavuin.
Ne mun ryhmäläiset on kuitenki kivoja tyyppejä ja auttavaisia ja tuntuu etten oo mitenkään huonompitasoinen kun ne ranskassa, vaikka mulla onki vaikeuksia saada sanoja ulos suusta.

Viikolla on pitäny yrittää saaha hymyä huuleen pienemmistä jutuista: siitä miten Sydney yrittää sulkeutua jääkaappiin ja kun ennen Anne-Fleurin balettituntia aina seurailen ku yks isä yrittää laittaa sen lapselle nutturaa.

Nyt oon onnellinen että on viikonloppu. Anne-Catherine mainitsi tänään että niistä on tosi kivaa että oon niiden luona ja tuli hyvä mieli. Huomenna mennään käymään jokalauantaisella jättimarketilla missä en oo vielä ollu kertaakaan! Sieltä saa ihania piiraita.
Illemmalla mennään Stanin ja Anne-Fleurin kanssa kattomaan jotain leffaa ja sitten babysittaan.

Alle viikon päästä oon taas Pariisissa, tällä kertaa kuitenki äitin, kepan ja Mirkun seurassa Montmartrella hotellissa. On ollu ihan vähäsen äitiä ikävä tällä viikolla ku on ollu niin hirveetä.

Siiru

joyeux anniversairee vaan

Noniin täällä ollaan à Paris ensemble.
Perjantaina Siiri saapui kello 19 ja Johannes oli vastassa suklaamuffinssin kera.
Suunnattiin samantien Annalle ja Elinalle juhlistamaan Siirun synttäreitä Reimsiläisen shampanjan myötä.


Shamppanja oli oikein hyvää vaikka ilme kertoo ehkä muuta.


Kiitos Leahin meillä oli asiaankuuluvia asusteita: juhlanaamarit ja semmosia paperirullatorvia ja paukkupusseja joiden sisällä oli kimalteita! Harmi että kun ne paukahti niin Peppi ryhtyi syömään niitä kimalteita ja ei voinut paukutella enempää.


Anna ja Elina oli myös valmistaneet maailman parhaan kakun! Sisällä oli banaania persikkaa ja mansikkahilloa! NAM!

Herkkukakun valmistajat Elina ja Anna myös juhlatunnelmissa:)


Siinä kun oltiin istuskeltu ja oleskeltu muutama tunti suunnattiin sitten Oberkampfiin baariin.
Kaikki alkoi hyvin ja shamppanja viimeisteltiin metrossa. Oberkampfille päästyämme piti sitten vaan valita yksi baari kymmenistä ja siinä sitte kestiki. Lopulta päädyimmä ihan perusbaariin jossa soi Michael Jackson. Ihan hyvä syy valita baari.

Kävelimme sitten tiskille ja tilattiin. Tiskin vierellä istui kaksi keski-ikäistä miestä, joista toinen oli sinkku ja toinen pakoili vaimoaan. Puheltiin vähän ja sitten toinen miehistä tilasi meille drinkit. Mojovat mojitot. Siinä sitten juteltiin vähän lisää ja lopulta lähdettiin herrojen kanssa tupakkatauolle. Jotenkin jäätiin ulos kahdestaan kun molemmat lähti vessaan. Seura oli alkanut jo vähän ahdistaa, niin päätimmekin lähteä pakoon. Maksoikohan kukaan mojitoja....

Juoksu kesti parikymmentä askelta ja sitten käännyimme pikku tiellä, ja heti nenän eteen sattui baari. Baari on baari niin astuimme sisään. Sisällä: sininen valo, mustia miehiä. No ei kait siinä mitään. Eikun taas tilaamaan. Siellä sitten istuskeltiin kunnes hoksattiin katsoa kelloon. Se oli liikaa, ja kiirellä lähettiin juoksemaan kohti metroa. Se ehti mennä.

Onneksi metron ulkopuolella odotteli takseja jotka vaanivat metrosta myöhästyneitä baarilaisia kuten meitä. Ei muuta kun taksiin ja sitten kotiin. Ja nukkumaan. Jes.


siiri ynnä johannes

ei malta odottaa

Tänään kävin sitten ilmoittautumassa sinne ranskankurssille.
Reimsin yliopiston kampus on kyllä varmasti maailman rumin.
Sieltä löytyy outo avaruusaluksen ja Ouluhallin sekotukselta näyttävä nelosrakennus jonka vieressä on piha jonne on siroteltu sinne tänne isoja kiviä.
"We have to find the place with all the random rocks" niinku Leah sano kun ekaa kertaa sinne suunnistettiin pari viikkoa sitten ja yritettiin ettiä C.I.E.F:ää.
Bongasin myös kaksi hevosta keskellä kampusta, siellä ne yhdellä nurmikkoalueella tallusteli rakennusten välissä iloisesti vapaina.
Bussimatka sinne oli kans aika mielenkiintoinen, en tajua miks just kaks sekuntia aiemmin kuskilta ostettu lippu pitää vielä erikseen leimata sellasessa pömpelissä. Se oli sellanen haitarimallinen bussi joka oli tupaten täynnä enkä oikeen saanu mistään otetta että saisin pidettyä kiinni niin horjahtelin sitten typerännäköisesti ja päästelin outoja inahduksia joka kerta kun bussi lähti liikkeelle.
Takaisintulo matkalla löysin taas ihanan kaupan ja sorruin ostoksiin... En vaan voinu vastustaa valtavansuurta herkullisenväristä teekuppia joka oli alle viisi euroa. Ja mikä ihana pikkuinen lipasto vihreillä laatikoilla! Hups...
Huomenna lähden sitten kohti Pariisia synttäreitä viettämään!
Saa nähdä mihin aikaan sinne pääsen lähtemään kun mun pitääkin yhden pikkutyttösen sijaan hakea koulusta 2 klo 16.45, kerkeänköhän 17.15 junaan...saa nähdä.
Oispa jo huominen, seuraa yhteispäivityksiä!

Siiru

tupakoinnista

Pakko vaan kirjottaa tämmönen pieni kulttuuriero kun semmoisen nyt kerran huomasi. Elikkä täällä tupakointi ikä on 16 ei 18, eli monet nuoret polttaa. Täällä ei sitten poltella lightti tupakkaa eikä menthoolia, ainoa oikia on punanen. Tupakka maksaa enemmän, n. 5e per aski. Sitä sitte meneeki paljon enemmän. Outoa. Mutta nyt siis tämä varsinainen ero: täällä kaikki pummii. Koulukaverit, se sama pummi joka aina istuu samassa paikassa joka aamu, random ihmiset koulussa ja kadulla. Kaikki. Ja sitte asia joka varsinaisesti ärsyttää: Kukaan ei pysähdy ja NAUTI. Ite ainaki tykkään istahtaa tai ainaki pysähtyä ja sitten nauttia. Ja kaikki yhtä aikaa niin on kivaa. Mutta ei täällä. Kävellessä, juostessa, metrossa, ja niin edelleen, mutta ei pysähtyneenä. Arg. Täytyy oppia nauttimaan hetkestä eikä pelkästä nikotiinista. eiks jeh.

Johannes