how scandinavian of me

Tänään piti herätä aikaisin.

Oli kaameata jotenkin, tuntui kuin en ois nukkunut ollenkaan. Nukuin sängyssä pää väärään suuntaan ja joku raivostuttava alkoi aamutuimaan (?) kävellä pitkin rappusia naapurissa koroissa ja heräilin silleen paniikisti koko ajan.

Viittä vaille kahdeksan kuitenkin sitten ponnistin sängystä ja suunnistin nro kasin puolelle saattamaan Anne-Fleuria kouluun. Oli aluksi tarkotus ehkä vielä nukkua kun tulin takaisin mutta sitten jotenki en nukkunutkaan. Kattoin yhen jakson Greyn anatomiaa ja sain sellasen reippauskohtauksen ja päätin lähtee hölkälle.

Päädyin puistoon, siihen samaan jossa heitettin ankkoja, ja oli ihanaa. Siellä ei ollu kettään. Pyörin siellä ympyrää ja vähän haistelin ja maistelin raitista ilmaa kunnes silmään sattu jotain vallan omituista. Sirkustelttoja. Heinäpaaluja. Koirat haukkuivat. Sirkus on saapunut kaupunkiin! Paitsi ettei siellä näkyny yhtään ihmistä. En tiiä mikä meininki se oli. Ja eiks sirkukset yleensä tuu kaupunkiin joskus keväämmällä?

Jatkoin siitä sitten vähän pusikon läpi oikaisten samalle radalle kunnes kuulotin tippu korvasta. Säikähin.

Jostain mun takaa kuulu kummallista supatusta ihan ku joku puhhuis johonki radiopuhelimeen ja seurais mua. Olin ihan paineissani ja yritin tiirailla sinne puskiin että kuka hullu siellä on.

En kuitenkaan nähny kettään nii jatkoin sitte matkaa. Sitte satuin katsastamaan ylös ja muistin jotain, ne lyhtypylväissä olevat radiot! Ja mää ku luulin että joku vakoili mua. Kuuntelin siinä sitten mielissäni radiolähetystä, oli jotenkin ihmeellistä koska en ikinä täällä kuule radioo eikä mulla oo ees telkkaria. Vähän ajan päästä kattoin taakseni ja ainoa ihminen siellä puistossa mun lisäksi tuijotti mua niinku oisin hullu. En kyllä ihmettele saattahan se näyttää omituiselle jos joku tuijottaa suu auki lyhtypylvästä viis minuuttia.

Viimeviikonlopun Pariiseilusta tulee varmaan ainaki jonkulaista päivitystä, oli aika huraa seikkailua ja kivaa! Ohjelmassa oli mm. maaseuturetki ja Sibyllan temppelissä lauleskelua.

Siiru

paluu Ranskaan

Eilen sitten saapui se päivä kun oli aika palata Ranskaan reilun kahden viikon Suomilomalta. 

Olin aika hysteerisessä tilassa yöllä ja sain nukuttua vain kaksi tuntia, kun kello soi herättämään vähän neljän jälkeen. Viimehetken onkokaikkimukana-tarkistukset ja sitten lähdettiin kohti Oulunsalon lentokenttää.

Seitsemältä lähti kone ja kyyneleitä en voinut oikein kontrolloida. Onneksi sain rauhoituttua ennen lentokoneeseen astumista. Oli pimeätä ja sain aika hyvin torkuttua sen tunnin matkan. Helsingistä kone lähti puoli kymmeneltä ja koneessa pääsin istumaan mukavasti ranskalaisen vanhemman madamen ja suomalaisen äidin väliin. Suomiäidillä oli mukana jotkut parivuotiaat (?) kaksospojat ja se lauleli niille Ihhahhaa ihhahhaa hepohirnahtaa noin miljoona kertaa koska niillä sattui raukoilla korviin.

Pariisiin laskeuduttuani alkoi sitten kuumotus koska kone oli reilu puoli tuntia myöhässä ja mulla täten alle 45 minuuttia aikaa saada matkalaukku ja keretä sitten Reimsin junaan joka lähti lentokentältä vähän ennen yhtä. Ei kuitenkaan matkalaukkua kuulunut ja lopulta jouduin luopumaan sekä ajatuksesta tavaroideni saamisesta sillä hetkellä että siitä Reimsin junasta. Tein katoamisilmoituksen ja lupasivat toimittaa laukun sitten suoraan tänne Reimsiin, toivottavasti ovat ripeitä koska mun vaatevarasto käsittää täällä tällähetkellä todella pienen määrän.

Ilmoituksen työlättyäni piti sitten keksiä toinen suunnitelma ja päätin lähteä Pariisiin ja ottaa sieltä sitten junan Reimsiin kun sieltä niitä menee useammin.

Jonottelin itselleni RERlipun ja kerkesin juuri sopivasti siihen lähijunaan. Oli kiva katsella ikkunasta kun oli jo valoisaa ja jotenkin raukean näköistä, suur-Pariisin ulkopuolisia maisemia. Puolen tunnin puksuttelun päästä olin sitten Gare du Nordilla ja reippaasti siinä sitten Johannekselle soiteltuani päätin ottaa vähän myöhemmin lähtevän junan että kerkesin nähdä Johannesta, puoli seitsemäksi. Pari metrolippua piti myöskin ostaa. Lähdin Bastillea kohti vitoslinjalla ja kello kävi sopivasti kolme jolloin Johannes olisi melkein päässyt koulusta oikeastikin ja nähtiin sen kanssa Bastillen Opéran portailla. Jatkettiin kahvilaan ja oi kun oli kiva jutella pitkästä aikaa! Vaihdettiin kaikki juorut ja hölmöilyt ja uudenvuoden tapahtumat. Oli sellainen kiva laskeutuminen tähän uudestaansopeutumiseen. On ollut niin epävarma olo tästä koko päätöksestä ylipäätään lähteä tänne. Reims ei taida olla ihan mun kaupunki. Onneksi on Pariisi ja Johannes että voi olla elossa aina välillä Reims-zombeilun lomassa!

Siiru