viikonloppu Reimsissä

Noniin.

Perjantaina Johannes puksutteli junalla Reimsiin (vaikkakin väärässä junassa) ja viikonlopun vietto saattoi alkaa! Keskusteltiin vessakammiossa ja sitten käytiin kurkkimassa vähän keskustan baaritarjontaa eli Gin Pamppia. Ilta sujui ongelmitta ja antoi tietä seuraavan päivän laiskottelulle. Katsottiin Life Aquatic with Steve Zissou ja se oli hyvähyvä. Päivä sujui kapellimestareillen sukkapuikoilla (100 Greatest Film Themes soi nytkin)  ja muutenkin vajottaen. Sängystä päästiin ylös vasta kuuden aikaan ja freessautumisen jälkeen käytiin tervehtämässä naapurin puolella muita perheenjäseniä ja otettiin ottelu flipperillä (SIIRI VOITTI, pah) ja juotiin Reimsin shamppanjaa, nam!

Päästiin karkuun kymmenen tienoilla ja päätettiin lähteä vähän kauemmas ulkoilemaan, matkalla tuli vastaan Peurakaveri juhlapuvussa!

Iltaan sisältyi mm. lompakon hukkuminen ja löytyminen, Uffien Pop the Glock ja Johanneksen katolle kipuaminen. Kotiin päästiin joskus puoli neljän paikkeilla, yritettiin katsoa Harry Potteria mutta nukahdettiin vartin sisään molemmat. Purkillinen Ben & Jerrysiä kuitenkin maitti.


Sunnuntai käynnistyi aikalailla samaan tapaan kuin  lauantaikin, tosin Johanneksen kummalliset hymistelyt toivat erikoisen lisäefektin aamuun... Siiri oli jo hereillä kun Johannes alkoi pitää outoja hymistelyhämistely ääniä (hmm, hmmm! Hoo) ja lopulta kyllästyi ja sanoi että lopeta ääntely. Johannes sitten ihan täysjärjissään paukautti "mää vaan kerroin sulle mun unesta!" vaikka ei siitä kyllä mitään selvää saanut:D
Katsottiin sitten taas vähän elokuvaa ja sen jälkeen laitettiin pystyyn pieni joulupaja!

Työskentelyä tahditti asiaankuuluva hilpeä musiikki.

Ja tietenkin vähän suklaata...

Kun askartelut oltiin askarreltu käytiin vielä kurkistamassa Reimsin katedraalia, oli nätti!

Kohtapuoliin pitää sitten lähteä asemaa kohti, onneksi junamatka on vain 45minuuttia:)
Oli kiva viikonloppu!

Terveisin Siiri ja Johannes

Liian laajasti kaikista asioista pienistä ja suurista

Tässä sitä nyt taas huomaa että aika vaan rientää rientämistään ja jättää kaiken jalkoihinsa. Laskekeslin vähän ja tuli huomattua että kohta sitä on jo 3 kuukautta takana. Ja mitä onkaan saanu aikaan? No vähän kaikkea ja ei mitään. Elämää.

Onneksi lievän koti-ikävän lievittämiseksi juuri ennen loman alkua parisiin tuli pieni oulu kylään. Harmi vaan että vieraitten loman ajan olin koulussa päivät, mutta illat olivat sitäkin hauskempia. Hassua että jotenkin kuusi oululaista päätyy saman katon alle niin kaukaa kotoa.

Mini oulu episodin jälkeen alkoi sitten omat lomat. Olin viikon pyreneillä ja pari päivää espanjan auringon alla hyvän ystävän noran ja sen host perheen kans. Juuri sitä mitä tarvinkin, eli lepoa, ihan sairaana ruokaa sekä joka iltaisia keskusteluita teen äärellä. Paikka oli siis maalla, kun perhe omistaa siellä semmosen talon. Tuli jotenki kotoisa olo kun yöllä kun istuttiin ulkona kuului vaan etäistä lehmän kellojen kilinää ja kalinaa. Tai siis no ei silleen että oulussa olis lehmiä, se on ennemminki kempeleen heiniä (niin anni, kempele), mutta silti. oonhan nyt ite lapin poika. Espanjassa sitten oltiin aivan sairaan hienossa hotellissa, ja tulihan sitä sitten illalla lähdettyä vähän paikallista yöelämääkin katsastamaan. Yöstä löytyi ruotsalainen, pari austraalialaista ja amerikkalainen. mukavaa porukkaa. Yritin sitten ruotsia vääntää mutta niin kait se on ihminen unohtaa äkkiä. Loma päättyi onnellisesti. Rakastan kun ei enää muista mikä viikonpäivä on meneillään.

Huh. Sitten loman jälkeiset viikot on nyt vähän mennyt sekaisin. Ei kait täällä mitään kummoisempaa ole tapahtunut. You know, normi suurkaupunki elämää haha. Päädyin taas mielenosoitukseen. Kävelin vaan metrosta ulos ja pum siinä oli poliisit jotka haluvisat katsastaa laukkuun ja nähdä henkkarit. Ethän vaan ole viemässä mitään vaarrallista mukanasi mielenosoitukseen? Öö... En? Mihin mielenosoitukseen? Aa se on suomalainen. Mene vain nuori mies. Vähän aikaa katseltua ja flaijereita lueskeltua sain selville että ihmiset osoittivat mieltä vankiloita vastaan. Jos nyt oikeen ymmärsin niin jotain että ranskassa vartijoilla on oikeus ampua tappaakseen kaikki jotka yrittää paeta vankilasta, ja se on julmaa. Juu kylhän se on, ajattelin ja kävelin pois.

Ja nyt vihdoin päästään viime viikkoon, konsertti viikkoon. Kings of Convenience konsertti sekä Mewin konsertti. KoC ke ja Mew to. KoC oli kyllä juuri sitä mitä odotinkin, tai no enemmän. Konsertti alkoi rauhallisesti ja sitten loppua kohti kiihtyi ja kiihtyi, ja parin biisin lopussa bändi innoistui vaan jammaileen. Yleisö oli ihan mukana jutussa, ja vaikka mukana olevasta possesta vaan nora ja minä tunnettiin kaikki mitä ne soitti, frankie ja andrea oli ihan yhtä innoissaan. Ja by the way, Andrea on kans Bergenistä kuten KoC, ja meinattiin tehä sille semmone paita jossa lukee im from bergen mutta ei sitte kirjotetettu. Harmi, harmi.

Torstaina sitten siiri saapui jälleen tänne ranskan sydämmeen, ja uusi enemmän tai vähemmän villi viikonloppu sai alkunsa. Mewin uskomattomasta keikasta ja viikonlopun kömmähdyksistä ja koha kohdista sitten seuraavan kerran. Nyt syömääääääääääään, vaikka onkin vähän sairas olo. Voisin ottaa vähän vapataa koulusta huomenna ja nukkua yskän ja mahdollisen kuumeen pois pois pois viikonloppua varten.

johannes

ps sain taas tänään todeta että muistini on kelvoton. Niin ja tuntuu siltä että ehkä tuossa ylhäällä olevassa tekstissä on jotain kieliopillisia tai muita virheitä. No, je m'en fou, comme disent les francais.