heihei Reims

Huhhuh.

Viime perjantaina sanoin sitten hyvästit Reimsille.

Viimeinen viikko oli ihan outo, ei mulla ollu ollenkaan sellanen olo että oisin lähössä sen härdellin keskellä.

Työläilin alkuviikon ennakkotehtävien parissa ja niitten lähettämisen ja kaiken öllöllöö.

Lapsilla oli loma ja ne seuraili silmät pyöreenä vieressä kun hakkasin mun tietokonetta nyrkillä ja kiroilin suomeksi kun kone sammu viidennen kerran mun yrittäessä saada lyhäriä DVD:lle.Ne oli niin kiltisti koko viikon, Anne-Fleurista kuoriutu ihan eri persoona. Se vaan halaili ja pussaili mua koko viikon ja halus olla mieliksi. Raasu.

Torstaiaamuna sitten alko uus hulabaloo kun Iitu ja Saara tuli Reimssiin. Haettiin kunnon aamupalamätöt leipomosta ja istuskeltiin trampoliinilla Anne-Fleurin esittäessä meille tanssisooloja. Siivottiin ja pakattiin kans ja en ois kyllä varmaan täysjärkisenä siitä urakasta selvinny ilman tyttöjen apua. Kiitos kanat!

Perjantai oli jotenkin random, käytiin perheen kans keskenään syömässä lounasta eikä mulla ollu ollenkaan sellanen lähden-pois-olo. Oli vielä kauheasti hoidettavaa ja sen kaiken siivoilun keskellä kerkesin käydä aina vaan välissä moikkaamassa että miten niillä lapsilla menee. Kävin yhessä vaiheessa vähän kuvailemassa Stania mutta se jotenki ärsyynty siitä kamalasti.

En kerenny ottaa ku yhen kuvan ku se alko huutaan että ÄLÄ OTA TOI ON TOSI ÄRSYTTÄVÄÄ ja seuraavaks se oliki sitte juoksemassa mua kohti mielipuolisen näkösenä ja tönäs mut seinään täysiä. Onneks ei menny kamera rikki. Mulla on siitä kuvaki ku näppäsin sen sillon ku se juoksi mua kohti. Tätä kuvamateriaalia tulossa esille varmaankin myöhemmin. Oli aika spooky. Musta tuntuu että sillä oli joku eroahdistus ja Janikalla on tästä teoria, että Stan halus olla mulle oikein ilkee ihan tahalleen ettei mulla tulis sitä niin kauhee ikävä.

Illalla sitten oli vähä itku kurkussa, mutta en kuitenkaan perheen eessä kyynelehtiny. Stan ei suostunu halaan mua, se ois varmaan alkanu itkemään eikä se halunnu siinä kaikkien nähen. Eipä sillä, ei mullakaan ois huvittanu alkaa siinä itkeen ja tiiän että oisin alkanu jos oltais halattu. Onkohan tää ihan normaalia.

Kuitenki, sitten suljin oven viimeisen kerran ja menin sitten tyttöjen kanssa vielä kierteleen öistä Reimsiä ja nollaamaan tunnemyrskyä. 

Aamulla juna lähti 7.51 kohti Pariisia ja täällä ollaan. Johannes tuli vastaan ja raahattiin mun miljoona laukkua kävellen Republiquelle Gare de l'estiltä. Otettiin pikkunokosia ja sen jälkeen viikonloppu hurahtikin ohi tosi äkkiä kun Tristan Hollannista oli Pariisissa kyläilemässä!

Nyt oon Janikalla le Vésinetissä ja tää on ehkä maailman kaunein pieni kylä. Tulin yksin junalla joskus kuuden aikaan ja istuin vaan tuolla puistonpenkillä hetken ja kuuntelin vaan musiikkia ja kuuntelin lintuja ja kattelin puita kun ne huojui. Oven mulle tuli avaamaan pieni Juliette joka viskasi avaimet niin korkealle että ne kuulemma meni pilven päälle. Hetken päästä ne kuitenkin satoi alas ja löytyi nurmikolta.

          

Terveisin Siiri valmiina tuleviin taisteluihin

Poisson d'Avril

 Tuntuu niin hassulta kun nyt alkaa tehdä asioita viimeistä kertaa. Oon siis lähdössä takaisin Suomen maaperälle 23.4 eli alle kolmen viikon päästä!  Hui!

Torstaina oli mun viimeinen Stanin pianotunti. Ennen sitä sain tietää että aprillipäivä ranskaaa on päivä jolloin huudellaan POISSON D'AVRIL eli huhtikuun kala!  

Tuntia ennen Stan sitten kiinnitteli ovien taakse niitä kalojansa ja yritti se munkin selkään kiinnittää mutta oon liian tietoinen sen tempuista.

 

menin lankaan ainakin Esan ja Hannan kihlauksesta mutta en muista! Kuulin jälkeenpäin Johannekselta, että Kalevassa oltiin huijattu Tietomaantornin kallistumisesta. Nauroin ihan hulluna vaikka se muka onki huono pila ei minusta. Huomenaamulla on joku ihme munanmetsästyskilpailu Taon palatsissa niin meen lasten kanssa sinne. Saankohan määki osallistua....

Viimeviikonlopusta sen verran että Johannes oli täällä  VIImEISTÄ KERTAA ja oli muksua. Kuvattiin lyhäriä mun ennakkotehtäviä varten, juotiin viiniä ja puhuttiin Amerikan yliopistoista ja muista mielenkiintosista juttuista. Ja yritin kertoa perjantaiyönä yhen elokuvan juonta mutta Johannes nukahti (recin, Johannes ei uskonu että se muka on pelottava. En oo uskaltanu nukkua ilman valoja viikkoihin) .

Terveisin Siiri, jolla on tappava katse kun pesee hampaita ilmeisesti (kuva lyhäristä).

Ps. Johannes feel free lisätä tähän jotain jos haluut, tuli väsy tosta edellisestä päivityksestä!

kaaoksen yö ja esanssipirtelöä

Kirjottelen tässä nyt pari lausetta (no okei aika monta lausetta) toissaviikonlopusta.
Päätin olla impulsiivinen ja ostin perjantai-iltana junaliput Reims-Pariisi-Reims.
Lauantaiaamuna sitten 7:52 lähti pitemmänmatkan juna matkaan ja kun henkihieverissä vaunuun saavuin niin mitä ihanaa musiikkia korvani kuulivatkaan. Suomenkieltä! Koko vaunu oli täynnä suomalaisia.
Vähänaikaa sitten naureskeltuaaaaaaaaani sain suuni auki ja sain sitten loppumatkan jutella mukavan suomalaistytön kanssa ja aika lensi siivillä.
Pariisissa sitten oltiin klockan 10 ja oli aika ensin tavata Janika ja sitten yllättää Johannes!
Johannespa kun ei tiennyt mun edellisiltaisista impulseista yhtään mitään (antikliimaksiiii).
Boulevard magentalle saavuttaessa tuli ensin vähän mutkia matkaan kun en ollenkaan muistanut mikä se ovikoodi oli. Kokeiltiin 9411 ja 4911 ja höh ovi ei auennut! Puhelin oli jo kourassa että pitää soittaa Johanneksella kun kuin taikaiskusta ovi aukesi ja kukas se sieltä ulostautuikaan kuin Nicolas, Johanneksen hostisä! Toki se päästi meidät sisään ja oli itsekin yllättynyt kun  yhtäkkiä Pariisiin pöllähdin. Se sitten auttoi yllätyksen suorittamisessa ja soitti Audreyn olemaan valmiina ovea aukaisemaan. Seitsemännessä kerroksessa meitä sitten odotti nukkuva Johannes. Joka näytti siltä kuin olisi nähnyt aaveen kun viimein silmänsä avasi! Hohhoo. Se näytti myös aika väsyneelle (kuva alhaalla).

Sitten käytiin ostamassa vähän picnic eväitä dinosauruksen hedelmäkaupasta ja monoprixistä (<3333333) ja mentiin picnicille ah niin ihanaan Parc de Buttes Chaumontiin.Siellä nähtiin muunmuassa hääpari, mies joka jumppasi puuta vasten (ja vaihtoi puuta koko ajan) ja Edward Cullen ja Bella Jacobin kanssa kävelyllä. Luettiin ranskalaisia runoja ja syötiin brownieseja.

Ilta oli sitten vähän toista sarjaa. Johannes lähti teatteri-ravintola-kierrokselle perheen kanssa ja mää lähin Janikan kanssa Le Vésinetiin iltaa varten askartelemaan.

 Tehtiin taas folionaamarit ja tälläkertaa päästiin ulos asti niiden kaa! Edessä oli nimittäin JOKERPARTYT Pariisin 19:sta korttelissa. Aloiteltiin viinillä jo Vésinetissä ja sitten lähdettiin junalla Pariisia kohti joskus 23 aikaan kun Johanneskin oli jo päässyt vapaalle jalalle.

Siellä bileissä oli kyllä melkonen meininki! Oli kanahattua ja hevosnaamaria ja ihme pussipäitä. Katosta roikku satoja ilmapalloja ja juomat oli tosi halpoja. mun naamari meni kylläkin rikki aika alussa ja sitten kiertelin siellä kyselemässä kaikilta että excusez-moi mais avez-vous du scotch? Eli onko teillä teippiä.
Sitten siellä tanssittiin ja tutusteltiin ja tralalalalaaaa ja sitte kello oliki yhtäkkiä miljoona ja meininki aika hulihuli ja lompakko hukassa ja laukut hukassa ja takit hukassa ja itekki oltiin ihan hukassa. Päästiin kuitenkin kotiin kaikki turvaisasti, minä ja Janika joskin kello 9 aamulla.

Sunnuntai olikin sitten aika olo-päivä, vaikka tää seuraava kuva ehkä muuta todistaa.

 Oli niin ihana aurinko ja oioioi! Käytiin sitten vähän Pariisissa vielä ja Johannesta moikkaamassa pirtelön äärellä. Johannes oli hukannu sen kännykän ja soitti siihen ja sitten siellä vastasi joku tyyppi ja se aikoi myydä sen Johanneksen puhelimen! Törkeätä. Istuttiin suihkulähteellä ja otettiin kuvia Janikan kanssa Johanneksen lähdettyä. Tässä kuvassa on merihevosia:

 Ja sitten käytiin syömässä mikrokiinalaista ja neljän (vai onko se nyt viiden) aromin pouletia. Se on niin ihanaa. Eikä maksa paljo mittään.

 Janikalle tuli inkivääri.

Oli kivaajee, tästä tuliki vähä mammuttipäivitys vaikkei ollu ehkä tarkotus.

Terveisin Siiri ennakkotehtävien upottavasta suosta

Loikkiva aika, varastettu juusto ja kiertävä oulu

Oon vaan tajunnu että aika hyppii ja loikkii ja sitte siihe oon sidottuna semmosella köyellä niin on pakko seurata perässä. Siis semmone tunne tässä syntyy ku on niin paljon tapahtunu tässä viime aikoina, on koko ajan ollu kiire päällä, ja sitte kaiken kukkuraksi sain tajuta kun joku alko selittämään että mullahan on vaan n. 3 kuukautta jäljellä täällä. Outoa.

Mutta siis. Täällä kävi taas pieni oulu kylässä, kun samaan aikaan sattui sekä anni sekä santeri meille asumaan n. viikoksi, ja sitten ihana teetä juova naapurini sonja joka oli sen siskolla yötä. Ensimmäisen vilauksen puoleen vuoteen santerista ja annista näin kentällä (jonne olin tietenki tullu liian ajoissa arg) lasin läpi kun ne odotti laukkuja. Siinä sitten tuli ihan hyvin kaikki tärkeimmät asiat kommunikoitua käsimerkeillä. (Epilapsia, poliisit, kilpikonna, salakuljettaja, SAKSOFONI) Aateltiin vaan pysyä siellä kentällä ja puhua lasin läpi koko viikko. Mutta ei.

Kone oli siis ollu myöhässä kuten aina kaikki koneet, joten viiminen RERi oli kerenny jo mennä. Ooteltiinpa sitte yöbussi joka tuli tunnin myöhemmin. Päästiin sitten bussilla keskustaan, mutta kun oli tarkoitus mennä sitten metrolla loppumatka, tulikin pelottava koira sekä metromiehiä vastaan ja he sanoivat että viiminen metro kerkes mennä viis minsaa sitte. Nice. Nooh käveltiinpä sitte kotiin, ei siinä mitään kummosempaa, kesti vaan vähän kauemmin. Ja eihän me kotiin päästyä sinne jääty ehei vaan varastimme (okei lainasimme what ever) juuston kimpaleen jääkaapista ja otimma rieskaa jota anni oli tuonut ja näillä eväille suunnistimme kohti yöllistä piknikkiä kanaalin varrelle.

Visiitti oli niin tapahtuma rikas (hölmöilyä, tyhmäilyä, vammailua ja kaikkea kivaa) etten sitä nyt ala kokonaan tähän kirjoitteleen. Sanotaanpa vaan että huippuahuippua oli ja on se kyllä hauskaa mennä sitten kotiinki ku sinne täältä kerkeää. "A trip to remember": pieni kierros juutalais korttelissa schlipzitsin luona, puhelinkoppi yöllä(....), mind games (oh there were too many..), hämyhämyhämy ravintola jossa oli rumatrumat pinkit muoviset pöytäliinat, sekä meijän oma polyglotti kerho. Eli niin. Harmi vaan ku oon ollu niin laiska etten vieläkään oo kerenny käyä kehittämässä filmirullaa joka otettiin täyteen. Laiskuus on paha pahe.

Tuli kyllä vähän ikävä kaikkea kun kaikki sitten lähtivät, mutta kyllä se siitä. Nyt sitte taas on koulu alkanu painaa päälle. Nyt viikonloppuna sitten siiriä katsastamaan reimssiin (jos se ois tehny ees joitaki ennakkotehtävii krhm krhmmmm). Jeejeejee. Niin viime viikonloppu oli sitten astetta öö... yllätyksellisempi ja rauhattomampi, mutta siitä kait sitte kirjotamme nyt vknloppuna.

johannes


PS joo tiiän oon huono ku en laita kuvii. Mut mul ei ole :(

from paris to amsterdam

äväistiin siis millan kanssa viime viikolla vähän Hollantia katsomassa!
Oltiin eka Reimsissä pari yötä ja sit lähettiin Pariisin kautta kohti Amsterdamia keskiviikkona.
Pariisissa kerettiin nähdä Anniakin (ja Johannestakin myöhemmin) ja kivuttiin Notre Damen päälle.
Sieltä on varmaan suoritettu liikaa itsemurhia koska sinne oli rakennettu sellaset megasuojaverkot joista ei mahtunu ees pää läpi.

Junaanlähtö oli taas vähän kinkkinen kun unohduttiin Seinelle viinipullon kanssa. Varattiin me muka aikaa siihen menoon mutta sitten asemalla tuli mutkia matkaan, oltiin nimittäin jätetty tavarat säilöön ja poliisit oli eristäny sen osan Gare du Nordista missä meiän matkalaukut oli! Hetken ihmettelyn ja hiustenrepimisen jälkeen mukava poliisisetä sitten saattoi meidät sinne laukkupaikkaan eristetyn alueen läpi. Siistii alright.

Damissa oltiin joskus kasin aikaan ja Henk tuli meitä vastaan asemalle.
Henk on vanhoja YET-kavereita, oon tutustunu siihen kun Yet oli suomessa vuonna 2007.
Ei oltu nähty puoleentoista vuoteen niin oli ihan riemukas jälleennäkeminen:)
Ilta sujui syöden ja keskustassa ympyrää pyörien ja sitten lopulta oluen merkeissä maailman hämyimmässä pubissa Henkin huudeilla. Siellä oli katto vuorattu punasella tinapaperilla ja sen päälle oli laitettu jouluvalot. 

Torstai aamu oli ihan hirveä. Henkillä oli luento 9.15 aamulla ja me oltiin luvattu millan kanssa lähteä mukaan niin ei siinä oikein mikään  auttanut kun Henk tuli maailman pirteimpänä aamulla toivottamaan hyvää huomenta. Huhhuh. Onneks se luennon toinen tunti meni nopeemmin kun saatiin millan kanssa kynä ja piirreltiin sitten kaikkee.

Koulun jälkeen käytiin kattomassa vallattuja taloja. Oltais haluttu käydä sisälläki ku Henkin joitaki tuttuja asuu niissä mut ei me sitte koskaan keretty. Viime tammikuusta asti on ollu kiellettyä vallata taloja ja musta se on ihan tylsää. Aikasemmin systeemi toimi silleen, että jos joku talo oli tyhjillään yli vuoden nii sen sai vallata silleen että vei sinne vaan patjan ja tyyliin pöydän. Ja tää piti suorittaa silleen ettei kukaan nää. Nykyään monet kauan vallattuna olleet talot toimii kans baareina/workshoppeina.



Loppuaika damissa meni lähinnä kuppiloissa istuskellen ja politiikasta keskustellen. En yleensä oo kiinnostunu politiikasta pätkän vertaa mutta Henkin kertomusten hollantilaiset ääripää-poliitikot ja niiden määränpäät kuulosti niin sekopäisiltä että jutunjuurta riitti. Kuulosti ihan uuelta Hitleriltä yks niistä, se haluaa poistaa kaikki muslimit Hollannista.


Perjantaina lähettiin kohti Noordwijkkia ja oi! Tristan ja Sylvia oli tehny meille ruokaa ja kun käveltiin Tristanille päin nii yhtäkkiä meitä kohti juoksi huutavia ihmisiä ja sitten hukuin haleihin.

Oli huippuahuippuahuippua. Syötiin ja juoruiltiin ja naurettiin siinä ja sitten päätettiin lähteä käymään Wurthissa (en vieläkään tiiä että miten se oikeesti kirjotetaan).
Juotiin parit kierrokset tequilaa ja sitten kello oliki yhtäkkiä kolme ja lähdettiin kotiin.

Lauantaina Sylvillä ja Tristanilla oli töitä niin käytiin sitten merellä Esterin ja millan kanssa kolmestaan.

mulla on ollu niin ikävä merta.

Lauantai-ilta oli aika hullu ja sunnuntai meniki sitte lähinnä jumittelemalla. Oli tarkotus mennä junaileen vähän ku se ois ollu sellasen kirjan kanssa ilmasta mutta sitteku Tristan tuli olohousuissa ja syli täynnä leffoja Sylvialle nii ei siinä ennää paljoa intetty vastaan, haha.
Illalla käytiin kattomassa Tim Burtonin Alice in Wonderland 3D lähikaupungissa ja se oli aika hyvä!

Seuraavana aamuna oli herätyskello soimassa varttia vaille kuus, koska juna lähti Amsterdamista 8.15 ja halusin olla ajoissa, on kauhukokemuksia junasta myöhästymisistä... Henk oli paras ja saatto mut laiturille asti Noordwijkista, ja pakko myöntää että en kyllä ilman sitä ois varmana osannu matkata sinne.
Sitten piti lähteä takaisin kohti Pariisia 0 euroa taskussa mutta kivan reissun viettäneenä!
Onneksi Tristan tulee ensi kuussa käymään Pariisissa niin ei tunnu niin hirveältä ettei taas nää noita tyyppejä pitkään aikaan.

Terveisin hullun viikonlopun Pariisissa viettänyt todella väsynyt

Siiri

Reimsin taikamaailma

Olipa viikonloppu taas! Janika siis tuli Reimsiin kyläilemään.

 

Viikonloppu alkoi heti kameralla leikkimisellä ja sitä se sitten olikin aikalailla koko viikonloppu. Huippua! Perjantaiyönä päädyttiin tuonne yöhönkin ja tehtiin pari aika mielenkiintosta uutta tuttavuutta. Aamulla oli vähän paha olo...

Lauantaina sitten käytiin leffassa kattomassa Nine starring kaikki maailman hyvät näyttelijät ja silti oli ihan paska elokuva. musikaali jossa on huonot musiikit, hyi!

Päästiin sinne teatteriin vähän myöhässä kun lippujen oston jälkeen päätettiin vielä juosta monoprixissä hakemassa vähän evästä. Oven avattuamme elokuva jo pyöri ensimmäistä minuuttia ja oli ihan pimeää. Seisottiin vaan siinä ovella ja tuntu niinku se ois ollu maailmankaikkeuden kokonen sali vaikka oikeesti se oli ihan pieni sitten loppujenlopuks.  Siellä oli ehkä 3 ihmistä meidän lisäks kattomassa ja yks oli semmonen pappa joka vaihto koko ajan paikkaa ja lopulta se nukahti raasu.

Elokuvan jälkeen käytiin kahvilla Latinopaikassa. Oli kivaa, tanssittiin vessassa.

Löydettiin kans puisto "Square des victimes de la Gestapo". Siellä kasvo popcorneja pensaassa:


Original Video - More videos at TinyPic

Illalla mm. käytiin juttelemassa kaloille ja hengailtiin folionaamareissa!

Yöllä päätettiin kattoo se espanjalainen kauhuelokuva [rec] ja suunnitelmissa oli sen jälkeen mennä ulos kuumottelemaan. mutta sitten! Se oliki maailman kauhein ikinä hirveä hyihyi elokuva niin kauhean pelottava että ei enää uskallettu lähteä yhtään mihinkään en uskaltanu ees kurkistaa sängyn alle. Voitte vaan kuvitella kuinka paljon mua pelotti sitten sunnuntaiyönä kun  olin ihan yksin täällä........

 Ylhäällä Janikan näkemys meidän viikonlopusta. Tittidii!

Huomenna sitten aamusella lähdetään millan kanssa kohti Pariisia ja päivemmällä jatketaan kohti Amsterdamia! Juhuu. Oon ihan väsyhölmö ja pitää herätä jo kuuden tunnin päästä. Viimeistään. Hups.
Heippa!

Siiru

Loma ja lomat ja lomia ja tuskallinen fyysinen rääkkäys

Huhhuh nyt on taas pakko huokahtaa ku on tullu taukoo vähän kaikesta. Sovitaan että mennneet hetket meni jo ja nyt kirjotan siis nykyisistä tai ainaki tuoreista. Ja joo tiiän (ja niin tietää siirihiiriki ku se siitä kokoajan muistuttelee) että oon tosi huono ja epäsäännöllinen tänne kirjoittaan. Mut niin.

Eli... Loma (taas ah ihanaa) alko jälleen, tai no jälleen ja jälleen, n. viikko sitten. Täällä systeemi toimii silleen että 6 viikkoa koulua, 2 viikkoa lomaa. Rento rytmi ja kyllähän se 2 viikon loma aina sen 1 viikon mittasen loman voittaa. Paitsi silleen outoa että täällä on koulussa periaatteessa vähemmän tunteja per viikko (mutta pitkien ruokatuntejen, eli yhestä ja puolesta tunnista kolmeen ja puoleen tuntiin, takia koulu loppuu silti aina kello neljä viis tai jopa kuus) ja silti on lomaa enemmän. En tajua en, mutta mukaavaahan se vain on. Niin siis kuitenki, nyt meni eka viikko lomasta alpeilla lautaillessa, ihanan puuterilumen ja auringon paisteen puitteissa. Siellä sitä vaan haljoin lunta laudallani ja ajattelin että oi mitä elämää. Ruoka oli kans niin hyvää, ja varsinki jälkiruokaosio. Eka viittä kuutta eri juustolajiketta, sitte jotain suuklaameininkijä sitte kahvia ja sitte lisää suklaata.

Oiskohan just niistä vuorimaisemista johtuen ja muutenki nyt on taas alkana uuestaan kutkuttaan mun norjakuume. Haaveena (ja suunnitelmaki alkaa pikkuhiljaa kait muodostua) ois päästä nyt tulevana kesänä hyvien kavereiden kanssa porukalla norjinpaannorjaan eli ihan ylös pohjoiseen jäämeren rannalle johonki kalastusmökkiin tai vastaavaan viikoksi. Viikko rauhaa, pieniä samoamisretkiä merenrannalla, ja silleen. Eli nyt oon taas kuunnellu pohjoiselta kuulostavaa musiikkia ja ettiny kuumeisena mökkejä norjankielisiltä mökkisivustoilta ja muunnellu kruunuja euroiksi. Saa nähä mitä tästäki sit tulee..Elän vaan lomasta toiseen suunnitellen aina seuraavaa. Siis ei silleen että se väliaika haittaa ollenkaan, se vaan antaa arvoa sitten lomapäivien renolle tahdille ja vapaudelle.

Nyt vielä tämän loman rentoja hetkiä tulee vielä enemmän rentouttamaan erät tietyt ja odotetut suomivieraat. Tasan itseasiassa 24 tunnin päästä. Jänskättää ja innotuttaa ja ylipäätään semmone jeejee-olo. Onneksi sai levättyä ja nukuttua alppireissulla sillä taitaa taas olla tiedossa aikamoista huliviliä sitten vieraitten kans. Tervetullutta huliviliä tietenki, niinku aina.

Vielä tähän loppuun voisin lisätä mun suuresta fyysisestä ponnistuksesta eli lenkillelähtemisestä tänä aamuna. Pariisiin raahasin ihan tahallani lenkkarit ynnämuut lenkkivaatteet että voisin olla oikeen ahkera ja lenkkeillä kauneissa maisemissa tosipaljon. Kuus kuukautta myöhemmin, ja lenkkien saldo: 0. Pakkohan sitä sitte oli vähän käyä hölkkäilemässä. Laitoin siis herätyksen aikaiseksi (eli kello 12....), mutta oikeastaan sitä ei edes tarvittu sillä heräsin puoli 12 ulkona olevaan mielenosoitukseen. En sitten jaksanu nousta kattomaan mistä mieltä osoitettiin vastakun oli liian myöhää ja marssi oli jo jatkunut eteenpäin. Rummut kuuluivat kuitenkin aika kauan ja en siis voinu enää nukkua. Lähdin siis ennakoitua aikaisemmin lenkille, arvioitu lenkkiaika n. 1 tunti. Kävelin viereiselle Canal St. Martin ille (Amelie kanaali siis) ja aloin juosta. Aurinko porotti ja olin tyhmästi laittanut hupparin päälle. Kului eka vartti. Teki jo vähän tiukkaa kun muut loikoilivat kanaalin varrella rennosti ja ite juoksin hiki otossa ja kasvot punasina. Sitte kului toinen. Oli ihan pakko pysähtyä ja muka venytellä, mutta oikeesti vaan haukoin henkää. Sen siitä saa kun ei ole tehny mitään aktiivista kuuteen kuukauteen ja ottaa metron kaikkialle.. Kolmannen vartin sitten kuitenkin saatoin kunniakkaasti loppuun mutta jäi sitten se neljäs uupumaan. Ehkä ens kerralla. Siis huomenna. Jos jaksan.... Pakko oikeesti ottaa itteä niskasta kiinni ja alkaa tekemän asioita eikä vaan laiskotella. Alan kuuntelemaan eeppistä musiikkia ja tekemään samalla eeppisiä asioita.

johannes